Vihreä möhkö

En ole vieläkään päässyt sinuiksi ompelukoneen kanssa. Kaikenlaista on tullut väkerrettyä ja varmaan jotain sujuvuuttakin saavutettua, mutta usein kyllä tökkii kunnolla.


Tänään punnersin päivän simppelin tyynypäällisen kanssa. Jotenkin tuo "taskutaite" onnistuu aina menemään väärin ja taas purettiin. Ja samalla vähän kavennettiinkin. Huoh.

Varsinainen punnerruksen kohde oli ensimmäiset tekemäni napinreiät. Oikein neljä kappaletta kerralla. Ja reikiin omatekemät napit.

Sisätyyny on Ikeasta ja käyttötarkoitus on sängyllä lukemiseen pään taakse korokkeeksi. Kangas on Marimekon tehtaanmyymälästä, sisustuskangasta ihan mielettömän upean vihreänä, hieman kiiltävällä pinnalla ja hinta vain 7 euroa metri! Samasta olen tehnyt jo helmalakanan ja petarin pussin ja tähän tyynyyn jäi vielä sopiva kaistale.

Muodonmuutoksia

Pitkästä aikaa olen tarttunut huovutusneulaan, lähinnä koska minulle lykättiin kissanäyttelyssä huopanyytti käteen ja todettiin, että voisin tehdä yhdistyksen myyntipöytään jotain. Kissanpalloja olen siis tikutellut, mutta samalla kokeilin paria asiaa Mykkästen kanssa.

Avaimenperä:


Kännykoru, olipa vaikea pipertää noin pientä!


Kesä tulee ja torit, eli pitää aktivoitua tämänkin asian suhteen!

Joskus jotain valmistakin

Aikanaan blogatuista Colineten Jitterbug-langoista tuli joskus jotain valmistakin, ja villatakin uusi omistaja on ollut tyytyväinen pehmoiseen neuleeseen.

Nyt on samoista langoista, mutta eri väristä, tulossa isoveljelleen neuleliivi. Pitkälti yli puolivälin sekin, joten ehkä valmista tulee ennen kesää.

KLIK KLIK
Colinette

Tuuleen ja tuiskuun

Kun tuulee ja tuiskuttaa, tai edes pakastaa, on jossain vaiheessa pakko taipua laittamaan päähän jotain. Meikäläisenkin.

Sain vihdoin kudottua jo syksyllä ostamistani Colinetten Point5-langoista pipon. Kävin vielä ostamassa saman valmistajan Jitterbug-lankaa, jossa on sama ihana petroolin/turkoosin sävy, että sain ommeltua alareunan käännöksen ja heijastimen pipoon.


Satuin vielä löytämään täydellisesti pipon sävyyn sopivan napinkin heijastimeen.


Lankaa on vielä jäljellä melkein kaksi vyyhtiä (pipoon meni hieman yli yksi), joten saan niistä vielä kudottua jonkinlaisen kaulurin pipon kaveriksi. Piposta ainakin tuli mahtavan lämpimän tuntuinen. Langan suositus on muistaakseni jotain 12-15 puikot, mutta kudoin sen tiiviiksi 8:n puikoilla, jotta pipo olisi mahdollisimman lämmin. Kauluri saa sitten olla hengittävämpi ja joustavampi.

KLIK KLIK
Colinette

Kala ui pipoon

Lupasin kutoa veljenpojalle ja -tytölle pipot äitinsä valitsemasta langasta. Nyt ensimmäinen on valmis ja ompelin siihen vielä heijastinkoristeenkin. Vyyhti ei ihan riittänyt kahteen, joten lankaa pitää hakea lisää, jos vaan jostain saa.



Lanka on Pirtin Kehräämön hahtuvalankaa. Kutomisen jälkeen pipo on vielä huovutettu pesukoneessa.

Edit: pakko oli ottaa uudet kuvat päivänvalossa ja vaihtaa ne tilalle.

KLIK KLIK
Pirtin Kehräämö

Perskortteja

Joulukortit ovat kuulemma menneet perille, joten niistä voi vilauttaa kuvaa täälläkin.

Tuttuun tyyliin kortit ja kuoret ovat hopeisia. Kuviot on tehty kohovärillä. Tänä vuonna kortissa oli krokforsilaista mau-henkeä. Kuulemma täpläkissan persus ja häntä.

Itse en henkilökohtaisesti ole valokuvajoulukorttien ystävä, varsinkaan sellaisten joissa on eläimiä puettu hassunhauskoihin joulupäähineisiin tai istutettu keskelle joulukoristekasaa. Tänä vuonna sellaiseen olisi ollut ainekset, mutta päätin (kerrankin) olla harrastamatta ironiaa. Jotain Maunoon viittaavaa korttiin kuitenkin päätyi ja tietysti se oli toisena allekirjoittajana ja toivotuksen vahvana inspiraationa.

Mukavaa joulunodotusta kaikille blogin lukijoille!

Kuivaamo

Jahuu, vuoden savotta on tehty ja joulukortit on askarreltuna, kirjoitettuna ja kuoretkin kirjoitettu. Enää puuttuu korttien pisto kuoriin ja merkkien osto ja liimaus.

Koska tätä blogia lukee useampikin sellainen ihminen, joka tulee kortin saamaan, en paljasta sen enempää, mutta vilautan miten kissataloudessa kuivataan kortit askartelun jälkeen... ei toivoakaan, että niitä voisi pöydälle jättää.

Käpykakku oveen

Aina välillä joku tuhannesta kesken olevasta projektista valmistuu. Tällä viikolla valmistui kokeellinen huopakranssi, josta tulee mieleen käpykakku tai se samantapainen eläin, jonka nimeä en muista. Joku vyötiäinen se varmaan on.

Siitä puuttuu vielä ripustusmekanismi ja sen vuoksi se on vielä sisäpuolella ovea, sitäpaitsi, joku voi tulkita sen jouluiseksi, joten ei vielä muutenkaan kehtaa oveen ulkopuolelle ripustaa.

Sormisyyhyä

Syksy on käsitöiden aikaa. Pää on täynnä ideoita ja tekisi mieli tehdä ihan kaikkea. Huovuttaa, askarrella, kutoa (neuloa siis), virkata... Onneksi työnantaja tukee harrastuksissa ja muisti lomautuksella. Pääsen siis syksyn mittaan muutamaksi viikoksi kotiin käsitöiden pariin.

Eilen tuli poikettua taas parissa lankakaupassa hypistelemässä. Eikä pelkästään hypistelemässä, Priimasta mukaan tarttui ihanaa punakirjavaa merinovillaista Colinetten Jitterbugia, tästä syntynee veljentytölle jouluksi villapaita tai -takki.

Kesken ovat jo musta puuvillaneuletakki itselle, lankoina Colinetten Point5 turkoosit, josta tullee pipo ja kaulahuivi sekä huovutusvaiheessa pari Huopanen-pipoa. Mykkäsissä on ollut pientä tuotantotaukoa, kun onnistuin katkaisemaan viimeisen fiinin neulani, mutta uusi tilaus on niistä jo sisässä ja odottelen koska neulasatsi saapuu.

KLIK KLIK
Colinette
Priima

Juhannusprojekti 2/3

Otin sittenkin vielä loppukirin ja tein toisenkin keskeneräisen projektin valmiiksi. Nyt minulla on sitten 70x100 cm laastarikuvioinen lattiatyyny. Ja se on juuri tasan niin kova kuin näyttääkin. Kaksi kerrosta 100 mm vaahtomuovia ei ole kovin pehmyt ratkaisu. Ehkä vielä joskus innostun ja muuta täytteen styroksirouheeksi tai joksikin muuksi hieman pehmeämmäksi.



Kuviot eivät mätsää reunoissa ja päällä, mutta se olisi tällaiselle ompelukoulun apuluokkalaiselle ollut jo ihan liian vaikea rasti. Tässä oli vaikeusastetta jo ihan tarpeeksi, sillä ensin piti tehdä aluspussi. Ja molemmissa on vetoketju, päällimmäisessä jopa hienosti piilotettu.

Nyt pitäisi vielä jaksaa se viimeinen osa, eli samasta laastarikankaasta päiväpeite. Osat on jo ommeltu, nyt pitäisi ommella ne vielä yhteen, eli tikata päällikangas alustikkiin ja se on tässä se vaikein osuus ja mihin homma viimeksi (ainakin kuukausi sitten) hyytyi. Huoh.

Saa kutsua

No niin, kuka olisi kaveripiiristä vapaaehtoinen menemään naimisiin tänä kesänä? Anyone? Tein muutamia sydäntauluja ja voisin tuollaisen kahden sytämen taulun kääräistä nättiin sellofaanipakettiin ja kiskaista vielä rusetinkin päälle. Pehmeää huopaa ja "kovaa metallia". Kontrasteja matkaan.

Maunon matkakotiin mustikkainen peti

Kävin tänään ostamassa Maunolle matkakodin (ja muita tarvikkeita...) ja koska laastaripeitteen ompelu tökkii, mutta ompelukone on edelleen levällään keittiön pöydällä, hurautin sitten Maunolle mustikkaisen pedin matkakotiin. Siellä on sitten pehmeä köllötellä. Laastaripeitteen taustatikkikankaasta jäi sopiva pala, jolla täytin mustikkakankaisen pussin ja ompelin siihen poikittain tikit, jotta pehmuste pysyy paikoillaan jos (kun) patjaa on pestävä.

Mykkäsen perhe lähtee markkinoille

Erilaisia päitä, ötöjä ja muita nypistelyjä on kertynyt sen verran, että taidamme suunnata ystävän kanssa ensi viikolla jollekin torille koittamaan meneekö käsityö kaupaksi. Hieman tietysti keleistä riippuen.

Nössöjen vappu

Vietimme eilen nössöjen vappua. Ulkoilua upeassa säässä, syömistä ja askartelua. Hyvää seuraa: hyvä ystävä ja naurava koira.

Tulos: paperiporkkanoita, jotka viimeistelin tänään. Pientä tuotekehitystä täytyy vielä tehdä, runko paistaa pahasti läpi.

Narupuska

Räkätaudissa sohvalla maatessa on tylsistyneenä ollut pakko keksiä jotain tekemistä edes sormille. Mitään isoa ei jaksa, mutta olen nyt neulonut paperinarusta pientä ryijyä, joka on itse asiassa jo valmiskin. Kertonee jotain sohvalla vietetyn ajan määrästä...

Pitäisi keksiä vielä jonkinlainen kehys ryijylle. Ehkä jotain pahvista ja mulperipaperista decoupagella tai sitten viritän joistain valmiskehyksistä. Ei tälle tosin ole paikkaakaan, joten pitää nyt katsoa.

Munamorfoosi

Pääsiäinen on ohi, munat alkavat muuntautua rotiksi ja sormenpäät huutavat hoosiannaa.

Saako yöllä ommella?

Tulipa vaan mieleen, kun huristelin. Kuuluukohan tuollainen ompelukone kuinka kerrostalossa? Keittiössä ompelin ja siellä ei ole seinänaapureita, mutta alhaalla ja ylhäällä on.



Olin mukamas tekemässä leipäpussia, mutta siitä taisi tulla turhan syvä. Ja sitäpaitsi, pitäisi kai opetella leipomaan eli ihan emännäksi ruveta. =8-O

No ehkä tuota voi käyttää vaikka yöpöydällä kirjapussina, jos ei muuta käyttöä keksi.

Mustikkahuppu

Surrur.

Uusi leluni sai suojakseen mustikkapeitteen. Huomatkaa suorituksen vaikeusastetta nostanut aukko, josta saa otteen kantokoloon. Ei mikään ihan pikkujuttu.

Nyt ei pöly pääse valloittamaan aarrettani.

Uusi lelu, surrurrur!

Hähää, tärskäytin eilen ja ostin itselleni uuden lelun, pitkään harkinnassa olleen ompelukoneen. Kaikesta käsityö- ja askarteluvimmasta huolimatta minähän siis olen aivan käsi ompeluhommissa. Tai no, ehkä käsi ei ole oikea sana tässä yhteydessä... liian positiivista.



Sen verran turvasin finanssipoliittista selustaani, että ostin halvimman löytämäni. Brother Anttilasta ysiysi. En kuitenkaan ole kovin varma siitä kuinka paljon sitä tulee käytettyä, joten monen sadan euron tuhlaaminen ei tuntunut kovin fiksulta. Tällä on kuitenkin kahden vuoden takuu, ja sinä aikana tiedän jo minkä verran käyttöä on, jos tuntuu että paljonkin ja se sen jälkeen hajoaa, voin jo ostaa kalliimman pro-vehkeen. Toistaiseksi riittää kun pääsee eteen ja taakse ja siksakkia.

Tänään pääsin sitä jo hieman testaamaan ja ensimmäiseksi piti tietysti ommella itselleen neulatyyny. Seuraavaksi onkin sitten jo listalla tyynynpäälliset. Katsotaan kuinka pian etenen ei-suorakulmaisiin objekteihin.



Tämä saattaa tietysti johtaa siihen, että entistä enemmän blogissa tullaan näkemään designin sijasta viutiloita puolivillaisia käsityötekeleitä. Sorppa kaverit!

Surrur.

Linksut:
Brother

Pääsiäisvalmisteluja

Jostain syystä pidän huomattavasti enemmän juhlapyhiin liittyvistä valmisteluista kuin itse pyhistä. Johtunee varmaan siitä että on kiva askarrella ja laittaa kotia, mutta itse "juhliminen" tai kristilliset näkökulmat eivät sitten enää jaksa kiinnostaakaan. Paitsi siltä kannalta, ettei tarvitse mennä töihin. Jei.

Tänä viikonloppuna syntyi pienimuotoisia pääsiäisjuttuja.

Ulko-oveen vaihtuu risukranssin tilalle hetkeksi narsissit.



Sillä aikaa kun tein narssisseille kranssia ehti kirjava kana rakentamaan niinistä pesän ja munimaan sinne munat. Joku pikkutipu riputteli sitten omansa pesän ympärille.



Molempia, sekä munia että narsisseja jäi reippaasti yli, joten ehkäpä niistä syntyy vielä joku tilataideteos.

Sitten pitäisi vielä innostua siivoamaan jäljet. Huoh.

Monitoimimunat

Päästäinen lähestyy ja pitää jotain tehdä sen hyväksi. Olen nyt töksötellyt munia vihreänkirjavasta villasta.



Munat saavat luvan olla monikäyttöisiä. Kun päästäinen on ohi, ne saavat korvat ja hännät ja niistä tulee kissanleluja. Ainakin muutaman kissan testiotoksella nämä ovat olleet varsin suosittuja. Olisikohan syynä aidon villan vielä jäljellä oleva lampaantuoksu?

Villakoi?

Kääk! Huovutusvillanyttyröistä kuoriutui ötö. Liekö joku bedbug kun yöpöydälle laskeutui.



Edit:
Lisätäänpä päivänvalokuva niin tulee öttiäinen oikeissa väreissään.

Syyhy

Vaikea istua tekemättä mitään käsillään. Tänään purin virkkaamani pipon ja nypersin pari omituista päätä. Tökkäsin niihin pinssitaustat.



Pitkästä aikaa tuli siis kaivettua huovat ja neula esiin. Sormenpäät sanoo auts.

PSSST: Jos joku tietää jonkun edullisen paikan hankkia pinssitaustoja, nettikauppa tai joku muu, niin kiitollisuudella otetaan vastaan. Noissa paikallisissa askartelukaupoissa kun ovat kovin kalliita.

Lämpöä viikonlopuksi

Viikonlopuksi on luvattu kylmää ja mahdollisesti myös sitä Valkoista Asiaa. Siltä varalta, että pistän nokkani ovesta ulos, päätin tarvitsevani kaulahuivin. Eilen aloitin, tänään se valmistuu. Viikonlopuksi.

Lanka on nimeltään Canto.

Aurinkoenergiaa

Vihdoin aurinko on tullut esiin ja antamaan energiaa. Olikin hetken jo kohtuullisen epätoivoista, kun harmautta vain jatkui ja jatkui. Tämä on ihan parasta, ei lunta ja aurinko paistaa! Jos lunta ei tulekaan, tämä on ollut paras talvi ever. (Juu, en voi sietää lunta, mutta pessimistinä en silti usko etteikö sitäkin vielä ehdittäisi saamaan.)

Aikaansaamismomentti lisääntyy eksponentiaalisesti valon määrään suhteutettuna. Käsitöitäkin alkaa valmistumaan.

Paperinarusta valmistui vihdoin pitkään kesken ollut peitteentapainen. Englanniksi sitä kutsutaan nimellä "throw", joka kertoo sen funktion täydellisesti. Se ei siis ole käyttöesine vaan jotain, mikä näennäisen huolettomasti (casual) heitetään (yea, right) sohvan tai nojatuolin käsinojalle tai selkämykselle.



Ja jossain välissä ehdin töräyttämään sisustuksellisista omenoista piirakankin. Tätä ei tosin kehtaa leipomiseksi kutsua, pakasteesta valmis kaurainen pohja, omenasiipaleet ja kermaviilimunasokerilitku.

Valoryijy

Viime talvena neuloin seinälleni valkoisen paperinaruryijyn, johon laitoin valot. Nyt pimeydessä valoja on taas tullut poltettuakin.



Tällainen ryijy on helppo neuloa ilman kummoisempiakin käsityötaitoja, sillä siihen ei tarvita kuin ryijypohja ja paperinarua/niintä sekä ryijyneula. Ja lisäksi kannattaa olla apuna pahvisuikaleita oikean nukanpituuden mittaamiseksi. Sitten vain neulomaan. Esimerkiksi Pirkanmaan Kotityöllä on mahtava valikoima erivärisiä paperiinejä. Niitä saa paikallisista Taito-shopeista (esimerkiksi Helsingissä Helsky) tai vaikkapa verkkokaupasta.

Jos suinpäin hommaan ryhtyminen epäilyttää, pääkaupunkiseudulla on tarjolla heti alkuvuodesta Helskyn kurssi aiheesta.

Koukussa

Mutta mitä virkkuukoukku tekee vessan lattialla?



No perjantai-iltana tietysti istutaan kotona, virkataan kylppäriin mattoa ja kuunnellaan Tom Waitsia. Mikäs sen mukavampaa.

Joulukortit

No niin, eiköhän suurin osa vastaanottajista ole korttinsa saanut niin voi ne täälläkin paljastaa spoilaamatta.

Tänä vuonna kortti oli varsin perinteinen ja sisälsi - ylläripylläri - huovutetun koristeen. Mukana oli neulahuovutettu punainen sydän, jonka voi halutessaan nakata vaikka kuuseen roikkumaan. Muut materiaalit olivat grafiitinharmaa metallihohtoinen kartonki, hopeanvärinen kohoväri sekä punainen paperiniini. Kaikki saivat samanlaisen, kuten joka vuonna, mutta silti kuitenkin erilaisen. Käsityön jälki nääs.





Kuoriksikin löytyi onneksi töistä hopeisia metallinhohtoisia neliökuoria joihin sutaisin vielä kulmaan ylijääneestä kohoväristä sydämen.

Joulutuunausta

Piti oikein joulun hengessä koristella ulko-oven kranssikin. Tosin täällä tietysti koristukset ovat joulunvihreät, ei punaiset.



Tuunausta varten se piti ripustaa makuuhuoneen pariovien kahvaan. Näyttääpä se toispuoleiselta ja kierolta... Koristeet siis ovat huovutettuja pallosia metallilangassa kieputettuna, keskellä pari sydäntä.



Samalla tuli tikuteltua Ramsekselle kissankestävyystestiin hiirulainen.

Joulufiilistelyä

Tänään sain joulukortit kuoriin, enää puuttuu että muistan ottaa ne mukaan ja nakata lootaan. Kuoren kulmaa enempää ei uskalla vielä paljastaa, vastaanottajat kun saattavat lukea.



Kynttilä tekee pitsiä, kun ei tästä taloudesta muuten rimssuja löydy.

Single bells,

single bells, single aaaalll the waaaayyyy... [/mainos]

Pikkujoulukuusen koristeet ovat tietenkin tänä vuonna huovutettuja.



Pujottelin palloset ohueen metallilankaan ja väänsin pikkukuusen ympärille. Tästä se joulukoristelu lähtee.

Uusi lelu

Uusi rakas leluni: kuumaliimapistooli. I'm in love.



Jotain jo sillä saanut aikaiseksikin.

Karvaisille ystäville

Yksi sai porkkanan hypisteltäväksi.



Ja yksi sai luun pinssinä.