Sisustusta ja sitruunoita

Arkistolistaus tunnisteissa ‘Yleinen’

Jalolta tuli viesti:

Rajoitettu erä tuotteitamme on nyt  saatavilla FinnishDesignShopista, Uudenmaankadun & Kluuvin IvanaHelsingin liikkeistä sekä Helsingin Stockmannilta.

Lisäksi lukijavinkki kertoi, että Pinossa olisi Koskisen neliöitä.

Nyt kipin kapin noutamaan tai tilaamaan! Ja btw, tuolla FDS:ssa näyttävät olevan halvempia kuin ainakin Ivanalla.

Sisustusaiheinen kotimainen tv-tarjonta on tällä hetkellä luokattoman huonoa. Klassikko T.i.l.a. tuli tiensä päähän ja on lopetettu, kun jauhoikin samoja latuja jo pitkään. Inno on tauolla ja pari vuotta vanhoja jaksoja pyöritetään uusintana. Itse pidin uusitusta versiosta, tosin neljään (vai oliko se peräti viiteen?) puolen tunnin jaksoon pilkottuna se oli turhan pitkäpiimäinen ja välissä näytetyt kirjaesittelyt ja muut täytteet olivat turhia. Mutta tykkään Mikon töistä, niissä on todella hyviä tilaratkaisuja ja paljon aikaa kestävää eleetöntä muotoilua. Ja ohjelmassa oli hyviä visiittejä erilaisiin kohteisiin. Asiallinen ja realistinen, lopun yllätysosuutta lukuunottamatta.

Mutta sitten tämä MTV3:n uutuus, Tyylivarkaat… hohhoijaa. Ohjelman rakenteessa on lähes kaikki pielessä. Miksi sisustamisesta pitää tehdä leikkiä? En tarkoita, että sen tarvitsisi olla otsa rypyssä hiertämistä, mutta miksi ihmeessä pitää hiippailla jossain rappukäytävissä avainnipun kanssa sherlockholmes-hattu päässä ja esittää olevansa “varkaissa”? Miksi esittää että sisustussuunnittelija menee kohteeseen itsekseen penkomaan asiakkaan laatikoita? Miksi lopputulos on yllätys asiakkaalle (tämä sama vika on tosin myös Innossa ja aika monessa ulkomaisessakin ohjelmassa)?

Miksei voitaisi tehdä niinkuin todellisuudessa tehdään ja ihan reilusti keskustella asiakkaan kanssa referensseistä, valinnoista, budjetista, aikataulusta ja siitä mitä lopputulokselta halutaan? Ehdottaa valintoja ja yhdessä hankkia ne tai jättää jopa asiakkaan hankittavaksi – niinkuin todellisuudessa yleensä tapahtuu. Ohjelmasta poiketen se normaali/yleisempi tapa on, että lopputulos on yllätys suunnittelijalle, jos (usein ei) suunnittelija lopputulosta koskaan edes näkee. Ei kai kukaan oikeasti usko, että suunnittelija käy asiakkaan rahoilla tilaamassa esimerkiksi 15.000 euron keittiön ja esittelee sen yllätyksenä asiakkaalle? Tai että asiakas maksaa suunnittelijan tuntipalkkoja jostain tyynyjen asettelemisesta? Siis tavalliselle asiakkaalle, ehkä joku onnistuu saamaan asiakkaakseen upporikkaan venäläisen nousukasmiljonäärin joka antaa vapaat kädet ja budjetin, mutta se ei taida olla kovin tavallinen asiakasprofiili Suomessa?

Ohjelmaa mainostetaan “leikkisäksi” mutta se tuntuu enemmänkin idioottimaiselta tai lapselliselta. Leikkisyys on mielestäni kepeää huumoria, tämä on vain typerää eikä ohjelmassa ole mitään hauskaa, lähinnä myötähäpeää.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin, mielestäni sekä referenssikohteet että muutokset ovat olleet pääosin oikein hyviä, josta creditit suunnittelijoille. Juontaja puolestaan on ehdottomasti sieltä karmivimmasta päästä teennäisine mukahauskanpersoonallisine asusteineen ja polaroideineen – aargh.

Juontajan vaihdolla ja typeryydet karsimalla tästä saisi varsin kelvon ohjelman. Toivottavasti MTV3 ottaa vinkistä vaarin, jos meinaa ohjelmaa pidempääkin jatkaa, näillä eväillä se on aika hankalaa. Vai olenko ainoa ärsyyntynyt?

KLIK KLIK
Tyylivarkaat

Edelliseen kotiin ostamani Eva Solon veitsimagneetit eivät ole vuoden aikana löytäneet paikkaansa uudesta keittiöstä, joten myyn ne pois nurkista pyörimästä.

Mukana tarvittavat osat eli ruuvit, levyt seinäkiinnitykseen ja varsinaiset magneettikiekot. Mustissa magneettiosissa on pieniä “viiltomaisia” painaumia veitsistä ja säilytyksestä, näkyy ylimmässä kiekossa. Eivät näkyne pystyasennossa. Pakkaus ei tallella. Todella tehokkaat magneetit.

MYYTY!

Raksalla on tullut painettua ympäripyöreää päivää, joten blogi on aikalailla viimeisten joukossa suoritettavien tehtävien joukossa ja iltayöllä kotona ollessa sormetkaan eivät yleensä enää sen vertaa pelaa, että kirjoittamaan pystyisi.

Vähän lyhyemmän päivän kunniaksi pistetään kuitenkin yksi erittäin hyväksi todettu vempelevinkki, jolla ei kylläkään designin kanssa ole tekemistä.

Clas Ohlsonin myymä tapetinpoistaja on ollut vallan mainio tehtävässään. Edelliset asukkaat ovat olleen tapettientusiasteja ja asunnosta jokaikinen kuviteltavissa oleva neliösentti on tapetoitu – paitsi katto ja kylpyhuone. Ja kaikki liimalla, ei liisterillä. Eli poistettavaa on kiitettävästi.

Ostettiin näitä kaksi niin homma kävi kätevästi. Maksoivat naftisti alle kolme kymppiä kappale. Jos joku haluaa niin erittäin edullisesti voi noutaa pois. Meidän osalta työ on tehty ja eivät käytössä kulu.

KLIK KLIK
Clas Ohlson

Pyhäinhäväistys! Fazer on mennyt peukaloimaan lempisuklaatani Geishaa. Kaiken takana lienee kääreessäkin oleva “uusi sirompi muoto”, joka paitsi on niistänyt patukasta 11 g pois (hinnasta ei luonnollisestikaan…), myös muuttanut makua. Tai oletan maun muutoksen takana olevan koon mukana muuttuneen kuoren ja täytteen suhteen, sillä Geisha ei todellakaan maistu enää Geishalta.

Fazer on nyt täällä boikotissa. Törkeä klassikon peukalointi.