Sisustusta ja sitruunoita

Arkistolistaus tunnisteissa ‘Rakentaminen ja remontoiminen’

Jo pidempään ajatuksissa oli sängynpäädyn hankkiminen runkopatjasänkyyn ja mielikuvakin oli olemassa siitä millainen se voisi olla. Tai sen pitäisi olla.

Ikean Brimnes oli lähellä ajatusta, mutta “peilit” eivät sovi omaan tyyliin ja vaihtoehtoja ei oikein löytynyt.

Seuraavaksi lähestyin ammattilaista ja kyselin mitä vastaavan askartelu maksaisi. Kesäkuun alkupuolilta olen nyt odotellut tarjousta, viimeksi noin kaksi kuukautta sitten piti tarjouksen ja kuvan tulla lähipäivinä. No, ymmärrän, ettei moinen työ ole mikään ison mittaluokan kassamagneetti, mutta toisaalta ammattilaiselle siinä ei varmaan kauaa myöskään ns. nokka tuhisisi nikkaroida kasaan.

Koska oma apu on tunnetusti paras apu ja heti sen jälkeen tulee eläkeläistyövoima, piirtelin itselleni kuvan siitä mitä haluan, kasasin listan tarvittavista osista, meilasin listan vanhemmilleni (autottomana käytän eläkeläistyövoimaa kun tarvitsen autokuljetusta vaativia osia) ja niin homma pääsi käyntiin.

Lista sisälsi Ikeasta Perfekt-hyllyköt (keittiökaappien ylärunkoja, ns. viinipullolokerikot, yläkuvassa) päihin ja runkopalat MDF:stä. Sängyn leveys on 120 cm, joten sopivan päädyn leveydeksi päätin 160 cm. Korkeus 95 cm hyllylokerikkojen mukaan. Päädyt kiinni hyllyköihin kulmaraudoilla, koko pohjan maalaus ensin pohjamaalilla (otepohja) ja sen jälkeen alkydimaalilla puolikiiltävä valkoinen pinta ja pääty oli käyttökunnossa parin päivän jälkeen.

Vielä viimeistelyksi pitäisi löytää lokeroihin sopivia laatikoita pikkusälälle, Ikean Kassetit eivät luonnollisestikaan nippanappa mene korkeudesta (grrrr…).

Pääty seisoo vapaasti jaloillaan (eli hyllyillä) enkä kiinnittänyt sitä seinään, koska se on tukevasti sängyn ja seinän välissä. Etulevy on sentin korkeammalla päällilevyä, jotta tavarat eivät putoile niskaan. Ainakaan toistaiksi en ole huomannut mitään mitä tekisin toisin, toimii vallan mainiosti. Tietysti jos haluaisi hifistellä, voisi päätyhyllyt toteuttaa ns. apteekkikaappimekanismilla, jolloin ne saisi piiloon (tai tehdä avattavat ovet), mutta toimii vallan hyvin näinkin.

Bongasin Habitaresta hauskan materiaalin, Knaufin maahantuoman Heradesignin puumagnesiittilevyn, jonka pääkäyttökohde ovat sisäkatot.

Levyjä voisi käyttää myös ihan akustiikkalevyinä seinällä, sen verran hauskan näköinen materiaali on, kun väriskaalakin on reipas.

Itselläni on meneillään projekti, johon levy sopisi kuin nakki päähän (erään muinaisen opettajani sanoin…), joten eikun tuumasta toimeen ja viestiä Knaufille. No, eipä sieltä mitään vastausta ole saanut. Sivujen mukaan Bauhaus jälleenmyy. Sinne seuraavaksi. Ei sielläkään tiedetä materiaalista mitään, muutaman eri pisteessä juoksun jälkeen sen verran selvisi, että tilaamalla saisi valkoista ja beessiä, muut värit tilataan sitten Knaufin kautta tehtaalta ja maksaa ja kestää paaaaljon. Sitä tietoa ei sitten ollutkaan paljonko se paljon maksaa (tai edes se perusmalli).

Vanha sanonta on että “varo mitä toivot, se voi toteutua”. Tässä kohtaa Knaufille voisi sanoa että “varo mitä markkinoit, joku voi haluta ostaa sitä…”.

KLIK KLIK
Heradesign
Knauf

Juhannukseksi lupailtiin kovasti sateita, joten pitihän sitä keksiä sisätiloihin tekemistä. Makkarin seinän rappaaminen kuulosti sopivalta ajatukselta. Sitä varten tuli hankittua Tikkurilan uutta Tunto Kivi -laastia, ihan vain koska aidosta kiviaineksesta tehty seinäpinta kuulosti hauskalta.

Tuote on myös sävytettävissä, mutta itse valitsin sävyttämättömän “harmaan” (näitä on myös vaalea, punainen ja musta sävyttämättöminä), jotta pinnasta tulisi mahdollisimman aidon kiven näköinen. Alla oli harmaa pohjaväri.

Kostea ja kuuma – ja sateeton – keli oli aika hikinen moiseen puuhaan ja useamman tunnin sai kulumaan rappaukseen suojateippauksineen noin 10 m2 seinään. Pinnan voi hiertää rappauksen jälkeen muovilastalla, jos haluaa siitä ihan tasaisen, mutta itse päätin jättää lastan jälkiä näkyviin.

Tuotteessa on ilmeisesti käytetty sidosaineena liimaa, sillä tuoksu oli liimamainen ja sormiin jäi erikeeper-tyyppisiä riekaleita. Tuote on myös kohtuullisen löysää, joten rapatessa kuului lits ja läts aika usein, mutta onneksi lattia tuli suojattua etukäteen huolella.

Nyt vuorokauden päästä kuivuneena (lopullisen kovuusasteen kuulemma saavuttaa noin kuukaudessa!) pinta on tummunut hurjasti ja ikävä kyllä kääntynyt hieman rusehtavaan sävyyn. Mutta kivipinta on tosi hieno, aidon elävän kiven näköinen, mutta ei silti äärettömän karhea. Se myös tasoittui kuivuessaan huomattavasti eikä lastanjälkiä ole paljonkaan näkyvissä, muutamia möykyröitä joihinkin kohtiin jäi, mutta olipa alla oleva seinäkin kohtuullisen möykkyinen ennen rappausta. Parempaan suuntaan mentiin ehdottomasti.

Kaksi 14 kg tonkkaa (10 l per tonkka) oli liikaa hieman alle 10 m2 seinälle, mutta tuo on ainoa myyntikoko.

KLIK KLIK
Tikkurila

Jihuu, yksi suosikkini sisustus- ja remppasarjoista, Uusi elämä maalla (Build a new life in the country, was it worth it?), on palannut ohjelmistoon Liville. Se tulee ulos maanantai-iltaisin, mutta on nähtävissä myös Ruutu.fissä. Kanavalla nyt pyörivät ovat uusinta, viidettä tuotantokautta.

Charlie Luxton esittelee jokaisessa jaksossa kohteen, jossa perhe tai pariskunta päättää muuttaa elämänsä ja muuttaa maalle. Projektit ovat isoja, esimerkiksi nyt nähtävissä olevissa jaksoissa vanha, 1800-luvun alusta peräisin oleva majakka, joka muutetaan majataloksi sekä 400 vuotta vanha kivinen lato, josta tulee perheen uusi koti. Pääosissa on aina rakennusprojekti, mutta siinä sivussa on myös juttua perheen elämästä, uudesta elämänmuodosta ja usein lähtökohta on ekologinen.

Briteillä on olemassaolevaa vanhaa rakennuskantaa ihan erilailla kuin meillä – eipä täältä löydy 400 vuotta vanhoja kivilatoja, joista saisi kolmikerroksisen omakotitalon, mutta uskon että sikäläisessäkin mittakaavassa nämä projektit ovat aika erikoisia. Olisi kiva, jos Suomessakin herättäisiin tekemään enemmän vastaavia projekteja, vaikka lähtökohtia vähemmän onkin. Kutina kuitenkin on, että täällä mm. lupamenettelyt ovat tiukempia eikä goottilinnaa saisi rakentaa aivan tuosta vaan, ainakaan asemakaava-alueelle.

KLIK KLIK
Ruutu.fi

Erilaiset struktuuripinnoitteet ja erikoiskäsittelyt ovat pintojen maalaamisessa olleet jo jonkun aikaa suosittuja. Tikkurilan Tunto on yksi suosituimmista ja sen vuoksi siihen onkin nyt kevään tullen tuotu uusi, kolmas version Hienon ja Karhean rinnalle.

Tunto Kivi on luonnonkivimäinen pinta, joka kevitetään seinään lastalla. Perussävyjä on neljä: vaalea kalkkikivi Paraisilta, Kalannin harmaa graniitti, Taivassalon punainen graniitti ja dramaattinen Hyvinkään musta gabro. Näiden lisäksi vaaleaa sävyä voidaan sävyttää niin että saatavilla on 25 erilaista värisävyä värikartasta.

Talven paha työurakka alkaa olla ohi ja vapaus koittaa ensi viikolla, joten taas voi keskittyä omaan kotiin ja rempan viimeistelemiseen. Sormet hieman syyhyävät kokeilemaan tätä johonkin seinänpätkään, pitäisi vielä keksiä mikä se olisi. Keittiössä olisi yksi hyvä ehdokas.

KLIK KLIK
Tikkurila