Sisustusta ja sitruunoita

Arkistolistaus tunnisteissa ‘Oma koti’

Aiemmin kirjoitin eteisen pienenpieneen tuulikaappin haussa olevista naulakoista. Lopuksi päädyin kuitenkin nappaamaan Stokkalta edulliset Habitatin muutaman euron tarrakiinnitteiset keltaiset pallukat, jotka mukailevat tuulikaapin keltaisten nappien teemaa.

Seinällähän on sähkötaulun peittona Lego-laatikon kansi, keltaisena, ja lattiassa keltaista kolikkomattoa. Maalasin vielä sähkötaulua vastapäisen seinän saman keltaiseksi ja sekin sai seinän kuhmujen peitoksi pari naulakkonappia, johon ripustaa avaimet kotiintullessa.

Seuraavaksi pitäisi kehitellä jotain jolla verhota ulko-ovi.

Nyt se vihdoin tuli, joulukuussa itselleni joululahjaksi tilaamani Artekin ja Vepsäläisen yhteistyön hedelmä, Nousukausituoli.

Tuoli tuli työhuoneeseen työtuoliksi, mutta koska tilanne työhuoneessa on kiireen keskellä melkolailla katastrofaalinen, ei tuolia oikein voi kuvata työpöydän ääressä omalla paikallaan. Nostin sen siis kaapin päälle demonstroimaan sitä, miten hyvin se natsaa seinän väriin. Lähempänä ei oikeastaan voisi olla. Hauska sattuma, seinä on maalattu yli vuosi sitten vähän talon 50-luvun alkuperää hönkivään petrooliin.

Ilmeisesti kausi on lähtenyt hyvään nousuun sillä omaa kappalettani sain odotella yli kuukauden, numero on kolmensadan paremmalla puolella (nämä ovat siis kaikki numeroituja). Saatavana myös valkoisena.

KLIK KLIK
Nousukausituoli

Jep, kävin Ivanassa ja nappasin yhden Lento-palovaroittimen kyytiin. Nyt se pörisee keittiön katossa, yritin sijoittaa niin että ei olisi lähellä kokkauspistettä, mutta jos alakerta tai yläkerta käryttää niin piippaa. Tai omat kokkaukset kärähtää. Jos alkaa reagoimaan regulaarikokkaukseen niin pitänee siirtää muualle.

Inhoan muuten tuota paneelikattoa, samoin kuin kruunulistoja. Eivät sovi mielestäni pätkääkään 50-luvun taloon, mutta edelliset asukkaat ovat nämä laittaneet. Eteisessä on samaa paneelia, mutta kuultomaalattuna (ehkä tässäkin on joku logiikka ollut, että eteisessä ja keittiössä on eri väri…). Muualla asunnossa on vielä alkuperäinen ruutulevykatto. Nuo pirun listat vaan ovat kaikkialla. Ensimmäinen ajatus oli repiä ne remontissa alas, mutta kas kun ne on laitettu Sikaflexillä kiinni niin sieltähän olisi tullut puolet katosta ja seinästä (kanankakkaa) alas. Siinä kiireessä oli pakko jättää, mutta ehkä joskus jonain päivänä menetän hermoni lopullisesti ja revin ne alas seurauksista huolimatta.

Palovaroitin siis Jalo Helsingin Lento (by Paola Suhonen), saa mm. Stokkalta, Ivanalta, Finnish Design Shopista jne.

Jo pidempään ajatuksissa oli sängynpäädyn hankkiminen runkopatjasänkyyn ja mielikuvakin oli olemassa siitä millainen se voisi olla. Tai sen pitäisi olla.

Ikean Brimnes oli lähellä ajatusta, mutta “peilit” eivät sovi omaan tyyliin ja vaihtoehtoja ei oikein löytynyt.

Seuraavaksi lähestyin ammattilaista ja kyselin mitä vastaavan askartelu maksaisi. Kesäkuun alkupuolilta olen nyt odotellut tarjousta, viimeksi noin kaksi kuukautta sitten piti tarjouksen ja kuvan tulla lähipäivinä. No, ymmärrän, ettei moinen työ ole mikään ison mittaluokan kassamagneetti, mutta toisaalta ammattilaiselle siinä ei varmaan kauaa myöskään ns. nokka tuhisisi nikkaroida kasaan.

Koska oma apu on tunnetusti paras apu ja heti sen jälkeen tulee eläkeläistyövoima, piirtelin itselleni kuvan siitä mitä haluan, kasasin listan tarvittavista osista, meilasin listan vanhemmilleni (autottomana käytän eläkeläistyövoimaa kun tarvitsen autokuljetusta vaativia osia) ja niin homma pääsi käyntiin.

Lista sisälsi Ikeasta Perfekt-hyllyköt (keittiökaappien ylärunkoja, ns. viinipullolokerikot, yläkuvassa) päihin ja runkopalat MDF:stä. Sängyn leveys on 120 cm, joten sopivan päädyn leveydeksi päätin 160 cm. Korkeus 95 cm hyllylokerikkojen mukaan. Päädyt kiinni hyllyköihin kulmaraudoilla, koko pohjan maalaus ensin pohjamaalilla (otepohja) ja sen jälkeen alkydimaalilla puolikiiltävä valkoinen pinta ja pääty oli käyttökunnossa parin päivän jälkeen.

Vielä viimeistelyksi pitäisi löytää lokeroihin sopivia laatikoita pikkusälälle, Ikean Kassetit eivät luonnollisestikaan nippanappa mene korkeudesta (grrrr…).

Pääty seisoo vapaasti jaloillaan (eli hyllyillä) enkä kiinnittänyt sitä seinään, koska se on tukevasti sängyn ja seinän välissä. Etulevy on sentin korkeammalla päällilevyä, jotta tavarat eivät putoile niskaan. Ainakaan toistaiksi en ole huomannut mitään mitä tekisin toisin, toimii vallan mainiosti. Tietysti jos haluaisi hifistellä, voisi päätyhyllyt toteuttaa ns. apteekkikaappimekanismilla, jolloin ne saisi piiloon (tai tehdä avattavat ovet), mutta toimii vallan hyvin näinkin.

Monet suomalaiset hankkivat talon tai asunnon Tallinnasta. Niin minäkin, kun tässä pari viikkoa sitten kävin.

No, talo ei onneksi paljoa painanut niin tuli ihan kainalossa kotiin asti ja eteisen oveen. Siihen on hyvä kirjailla viikon menot ja muistettavat, ainakin on keskeisessä paikassa jos vaikka osuisi silmiin.

Talo on virolaisten muotoilijoiden Nu Nordik -kaupasta, joka sijaitsee Vanhankaupungin laitamilla Vapauden aukiolla. Sinne ei välttämättä osu sattumalta, sen verran syrjässä kauppa on. Olisihan tuollainen helppo tehdä itsekin, vanerista ja liitutaulumaalista, mutta kun maksoi vain 20 euroa niin saman olisi saanut tarvikkeisiin kulumaan, maali on kallista.

Kaupassa oli monia kiinnostavia tuotteita, mutta hinnat ovat kyllä jo vähintään suomalaisella tasolla, paikoitellen jo aika koviakin. Esimerkiksi ohuesta pörrölangasta kudotut ja erilaisilla helmillä ja paljeteilla koristellut tumput olivat 73 euroa pari, mikä mielestäni on jo todella kova hinta. Niinpä kaupasta ei talon lisäksi muuta mukaan tarttunutkaan. Kannattaa kuitenkin visiteerata, jos maisemissa liikkuu.

Kaupalla ei valitettavasti ole muuta nettisivua kuin Facebook-sivusto, ja sekin viroksi (vai eestiksi, kumpi se kieli nyt onkaan?).

KLIK KLIK
Nu Nordik