Sisustusta ja sitruunoita

Arkistolistaus tunnisteissa ‘Kodinkoneet+tekniikka’

Kesäloman hiljaisuudessa oli aikaa ja energiaa saattaa remontissa kesken jäänyt hifiosuus myös loppuun. Muuton jälkeen karvasuikerot yllättäen kiinnostuivat korkeista kaiuttimista, erityisesti niiden kankaisista etupaneeleista ja aloittivat venytysharjoitukset niitä vasten. No, venytys, kynnet ja verkkomainen kangas eivät ole kovin hyvä yhdistelmä, eikä korkeille lattiakaiuttimille oikein löytynyt sopivaa sijoituspaikkaakaan, joten myin ne pois ja nyt vihdoin tuli hankittua pienemmät ja sievemmät tilalle.

Kunnian saivat kauniit valkoiset kompaktin kokoiset, mutta silti äänentoistoltaan varsin muhevat kotimaiset Amphionin Ionit. Näitä saa vaikka minkälaisilla erivärisillä etuverkoilla, mutta päädyin tuttuun tyyliin railakkaaseen harmaaseen.

Samalla laitteistot pääsivät avohyllystä lasin taakse kaappiin ja lasiin liitin vielä Linea Fixin raidallisen mattakalvon. Kalvo kiinnittyy staattisesti, ilman liimaa, mukahelposti. Muka tarkoittaa sitä, että onhan se paikallaan, mutta runsain määrin ilmakuplia on näkyvissä ja ohjeen mukainen “puhdista pinta ennen kiinnitystä pölystä ja liasta” on kyllä varsin optimistinen toive kahden kissan kodissa… Ehkä joskus jonain päivänä en keksi enää itselleni muuta tekemistä kuin irrottaa kalvon ja yrittää asettaa sen uudelleen vähemmillä kuplilla. Sen läpi kuitenkin voi ohjata laitteita avaamatta ovea, joten toimii tehtävässään.

Kaikki musiikki löytyy kaapissa olevalta vanhalta Applen iBookilta, joka sijaitsee liukulevyllä ja on vedettävissä esiin musiikkia valitessa. Kaapisto ja liukulevy ovat Ikean jokapaikansarjaa Beståta.

KLIK KLIK
Amphion
Apple –> Linkit
Ikea –> Linkit
Linea Fix

Joskus aikanaan televisioiden alkaessa ilmestyä koteihin, oli tavallista säilyttää tuota ihmemasiinaa kaapissa. Siihen aikaan ei ollut tapana pitää sitä auki jatkuvasti – ei niin että se olisi kannattanutkaan, eihän sieltä jatkuvasti edes tullut ohjelmaa. Omastakin lapsuudesta muistan, että päivällä oli turha kurkata muuta kuin testikuvaa (kuka enää edes muistaa testikuvaa!? tietääkö nykynuoriso enää edes mikä testikuva on?!) ja televisio aukaistiin silloin kun sieltä tuli se odotettu ohjelma, ei se pauhannut taustalla omia aikojaan, vaikkei kaapissa ollutkaan.

Aika ajoin putkahtelee erilaisia virityksiä tuoda televisiokaappi takaisin. Yksi uusimpia on Stefan Lindforsin Hidden View. Lindforsmaiseen tapaan kyseessä ei luonnollisestikaan ole mikään hillitty kaappiratkaisu, vaan näyttävä koristeellinen katseenkiinnittäjä.

Televisio kiinnitetään seinälle, niinkuin useimmiten nykyään tehdään, ja siihen lisätään “koristeet”, jotka liukuvat sivuun tai peittävät television, miten milloinkin halutaan. Koristeet eivät ole pelkkää kuorta, vaan niissä on tekniikka mukana: on manuaalisen avauksen lisäksi elektroninen vaihtoehto, on hifi-tasoiset kaiuttimet ja mitälie. Paneeleja on erilaisia ja eri väreissä ja niitä toki voidaan vaihdella, samoin kuin puolestaan paneeleihin voidaan vaihtaa televisio, kun sitä päivitetään.

Ei ihan pekka perussisustajan tuote, mutta hauskaa irrottelua. Mitä luulette, tuleeko menemään kaupaksi?

KLIK KLIK
Hidden View

Nettikaupoissa on puolensa. Yleensä se hyvä puoli on hinta ja se varmaan on suurin syykin käyttöön. Toki monissa tavaroissa toimitus kotiin on toinen hyvä puoli, mutta monissa isommissa tavaroissa se tulee joka tapauksessa, osti kaupasta tai netistä.

Ostin taannoin uuteen kotiini kaikki kodinkoneet netistä, ulkomailta. Ei varsinaisesti valittamista mistään muusta kuin siitä klassisesta huonosta puolesta. Käyttöohjeista.

Useimmissa koneissa oli käyttöohjeet jollakin vallan käyttökelpoisella kielellä, kuten suomeksi tai englanniksi. Osassa oli valtava pino eri kieliä valittavaksi. Latviaa, liettuaa, puolaa ja muita. Uunissa ei ollut kuin turkki. Ei mitään muuta. Ja sen ei valitettavasti voi sanoa paljon muistuttavan mitään tutumpaa kieltä, että juurikaan voisi päätellä toimintoja.

Tässä kohtaa vähän ikävämpi kun uuni ei ole ihan niitä helpoimpia toiminnoiltaan. Sen etupaneeli muistuttaa keskiverto helikopterin kojelautaa.

Niin. Uuni on Gorenjen Ora-ito.

KLIK KLIK
Gorenje

Kaikilla meillä – oletettavasti – pyörii isot kasat johtoja nurkissa, kun sähköä tarvitsee yksi sun toinen laite. Langatonta sähköä odotellessa niitä johtosykkyröitä sitten yrittää parhaansa mukaan piilotella ja niputtaa.

Yksi parhaista ideoista johtojen piilottamiseen on Great balls of wire -pallurainen. Johto pistetään kulkemaan sen läpi ja ylimääräisen johdon voi sulloa pallukan sisään.

Siisti kuin sika pienenä. Ja siksi onkin saanut Red dotin.

KLIK KLIK
Great balls of wire

Suomen markkinoille on tulossa uusi Asko-tuotesarja, mutta tällä kertaa kyseessä ei olekaan huonekalukaupasta vaan kodinkoneista. Ja itse asiassa kyse ei olekaan uutuudesta, uutta on vain myynti Suomessa, sillä niitä on myyty ympäri maailmaa jo vuosia. Tuotemerkki kuuluu vanhaan Asko-Upo-perheeseen, joten aivan vailla historiallista pohjaa ei olla Suomessakaan, Upohan on se perinteisistä perinteisin kodinkone merkki Suomessa.

Myynti lähtee pyykkikoneista ja tiskareista eli “märkäkoneista” joskus ensi vuoden alkupuolella.

Tuotteiden valmistus tapahtuu kokonaan Ruotsissa ja myöhemmin markkinoille tulevien liesien osalta myös Suomessa, joten ihan pohjoismaisesta tuotteesta on kyse. Pieni kauneusvirhe sallittakoon – Asko Kodinkoneet kuuluvat Gorenje-konserniin, joten ylin omistuspohja on Sloveniassa.

Ja kun valmistus tapahtuu Pohjoismaissa eikä Kiinassa, ei liene vaikea arvata, että ihan halvimpaan hintaluokkaan ei kuuluta… mutta jospa laatu ja sitä kautta kestävyys korvaisi hintakisan häviön?

Ulkoasussa pyritään ajattomaan skandinaaviseen designiin, ja ainakin tiskarin ulkonäkö miellyttää omaa silmää eleettömyydellään.

Katsotaan miltä muut keittiökoneet näyttävät kun niitä alkaa markkinoille tupsahdella.

KLIK KLIK
Asko Kodinkone