Sisustusta ja sitruunoita

Arkistolistaus tunnisteissa ‘Klassikot’

Kartellin uutuustuoli, Philippe Starckin ja Eugeni Quitlletin suunnittelema Masters on kunnianosoitus kolmelle muotoiluhistorian klassikolle. Tunnistatteko tuolit mallista vai tarvitsetteko apua? Tässä tulee:

Mikä erottaa kopion/imitaation ja kunnianosoituksen? Sanotaanhan, että “imitation is the greatest form of flattery”. Tässä tapauksessa eron tekee se, että lähtökohdat on selvästi mainittu ja niitä kunnioitetaan. Starckilla on näyttöjä ihan omasta puolestaankin, vaikka hän eri sukupolvea alkuperäisten tuolien suunnittelijoiden kanssa onkin. Kopiosta jäisikin kiinni alta aikayksikön tuolla tunnettuudella.

Lähtökohdat kerrotaan erinomaisen selvästi tässä kaaviossa:

Saatavana ainakin mustana, valkoisena ja vihreänä.

KLIK KLIK
Kartell

Kävi klassisesti ja tuli kolme klassikkoa samassa paketissa.

1) Tuli sitten(kin) tilattua se musta String-hylly, vaikka niin on ollut overloadia joka suunnasta, että ajattelin, että hienohan se on, mutta ei vaan pysty. Työhuoneeseen oli kuitenkin tarve hyllylle työpöydän yläpuolelle, ja oli vaikea löytää muuta sopivaa vaihtoehtoa.

2) Klassisesti menin surffailemaan Finnish Design Shopin alevalikoimaa ja tilasin sitten lopulta sieltä normaalihintaisista. Stringejä oli alessakin, mutta ei minun värejäni. (Ja huoh, sinne jäi vielä se Jacobsenin jalkalamppu… huuto kuuluu tänne asti.) No, oikeasti tilasin myös alesta, huivin.

3) Mitä tahansa laatikon sisältö onkin, se laatikko on aina parempi kissojen mielestä.

Huomasin ale-valikoiman muuttuvan ja uusia tuotteita tulleen, joten kannattaa seurata, jos jokin hinguttaa. Itse en taida uskaltaa paljon vilkuilla, mutta ostakaa te ne pois niin minun ei tarvitse.

Designmuseossa on tällä viikolla avattu Kaj Franckin 100-vuotisnäyttely.

Näyttely on täynnä ihania, kauniita ja niin monesta paikasta tuttuja esineitä, että siellä viihtyisi vaikka kuinka kauan. Aivan mielettömiä upeita värejä on kaivettu esiin lasista ja kuitenkin suurin osa perustuu aivan perusmuotoihin. Yksinkertaista kauneutta ja käytettävyyttä.

Lasin lisäksi esillä on myös keramiikkaa sekä tekstiilejäkin. Paljon suomalaisten kotien historiaa mestarin käsistä.

Ennakkolukemiseksi suosittelen WSOY:n uutuuskirjaa Kaj&Franck – alennuksessa tästä linkistä.

KLIK KLIK
Designmuseo

Aaah, Artek julkaisee klassikkokokoelman kiiltävän mustana. Nyt aletaan olla jo lähellä sitä, että voisin hankkia jotain. Normaalisti Artek-klassikot pitää pois luotani se ylitsevuotava koivuisuus, vaalea (tai tummakaan) puu kun ei ole minun materiaalini. Toki aina on voinut itse maalata, mutta nyt niitä saa valmiiksi mustana ja kiiltävänä.

Tankkituoli on yksi suosikeistani. Mukavaa, että klassikoita freesataan ja hyvällä maulla.

KLIK KLIK
Artek

On se kumma, miten joidenkin tavaroiden kohdalla kaikki on tavallista hankalampaa. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka nämä kaksi hienoa kahvipannua.

Opan teräksinen Suomi-kahvi/vesipannu. Jossain yhteydessä maailman kauneimmaksi kahvipannuksikin valittu.

Oletteko käyneet Opan nettisivuilla? No ei ainakaan tässä yhteydessä kannata. Koko pannua sieltä ei löydy. Kannattaisikohan sitä kissanhäntää nostaa sen verran, että niitä maailmanlaajuisesti tunnettuja tai potentiaalisia design-esineitä vaikka hieman promoaisi? Muutenkin sivuston toiminta on kohtuullisen hämärää. Tuotteita klikkaamalla päätyy verkkkokauppaan.

Tai sitten vanha klassikko, aikoinaan Wärtsilän valmistama Antti Nurmesniemen Pehtoori. Kirppareiden retrohelmi.

Designklassikkoyritys Vuokko teettää siitä uustuotantoerän, 250 kappaletta 10 eri väriä. Markkinoidaanko tätä erää (hei, se on 2500 kahvipannua!)? No ei ainakaan verkossa. Vuokolla ei nimittäin ole verkkosivuja. Ollenkaan.

Kuvat: Opan pannun kuva jostain amerikkalaisesta verkkokaupasta ja Pehtoorin kuva MTV3:n sivuilta.

Suomalaiset designyritykset vissiin pelkäävät sitä mitä sieltä näkyy, kun kissa häntänsä nostaa.