sisustusta ja sitruunoita

Ekokokki

2010-03-10T20:48:00.003+02:00

Ei ihan äkkiseltään uskoisi, että pahvi on sopiva valmistusaine leikkuulautaan.

Mutta niin se vaan on. EcoChef-leikkuulaudan materiaali on 100 % kierrätyspahvia. Se kestää konetiskauksen, ei tylsytä veitsiä ja luvataanpa sen olevan pinnaltaan niin tiivis, ettei päästä bakteereja lävitseen tai kertymään pinnalleen. Ei myöskään kerää makuja tai tuoksuja.

Stokka ainakin myy.

KLIK KLIK
EcoChef

Yhdenmukaistusta

2010-03-07T13:05:00.003+02:00

Astiakaapin yhdenmukaistusprojekti etenee pienin askelin. Kuten aiemmin todettu, myin Egot pois. Tilalle ostin Iittalan Teemaa, jota astiasto pääosin muutenkin on. Sopivia värejä oli tarjolla vain mustaa ja valkoista, vielä kun saisi sekaan pari mukia harmaata niin olisi senkin puolelta yhdenmukaista.

KLIK KLIK
Iittala --> Linkit

Asuntoahdistusta

2010-03-06T21:10:00.002+02:00

Olen viime aikoina tutkaillut ahkerasti asuntomarkkinoiden tarjontaa, ja se on näyttänyt kovin kuivalle. Tuntuu, että asuntoja on myynnissä hurjan vähän ylipäätään, saati sellaisia, joissa olisi potentiaalia joko pienemmällä pintasilauksella tai täydellä pommiremontilla.

Ja ne hinnat. Lama ei ole tuonut ainakaan hintojen laskua, päinvastoin, nousua näyttäisi näppituntumalla olevan. Ehkä syynä on se, että tavara ei liiku, kukaan ei uskalla pistää myyntiin ja ne vähät mitä ovat, ovat sitten hinnakkaita. Mikä taas hillitsee ostamista, mikä hillitsee myymistä jne.

Niillä alueilla, joita olen katsellut, on taloyhtiöiden kunnossa eroja. Remontteja on tehty ja tekemättä, mikä ei välttämättä tunnu hinnoissa. Jos muutamien vuosien sisään on napsahtamassa sekä julkisivu- että putkiremontti, pitäisi sen näkyä hinnassa reippaasti. Lisäksi tontin omistus on sellainen, jota joutuu katsomaan, osa tonteista on Helsingin kaupungin vuokratontteja, joiden vuokrasopimukset voivat olla umpeutumassa piankin. Sopimuksen umpeutuessa vuokrat voivat nousta rajustikin, mikä vaikuttaa vastikkeeseen tai taloyhtiö voi päättää lunastaa tontin, josta voi seurata parhaillaan kymmenien tuhansien eurojen lisähinta.

Olen viihtynyt nykyisessä asunnossani hyvin. Sijainti on erinomainen, asunto kiva, rempattu mieleiseksi (pikkuisen olisi vielä tekemistäkin, jos budjettia ja resursseja olisi). Taloyhtiö on pääosin hyvässä kunnossa, melkein satavuotiaassa talossa toki remonttikohteita löytyy, mutta isoimmat on tehty (putket, julkisivu) ja pienempiä tehdään tasaiseen tahtiin (katto parhaillaan, piha kesällä jne), jotta talo pysyykin kunnossa. Asunnossa sinällään ei ole kuin yksi puute: siinä voisi olla yksi, pienikin, huone lisää. Työ/vierashuone olisi paikallaan. Joku, mihin voisi ahtaa askarteluprojektit, ompelukoneen, satunnaiset vieraat. Näidenkin kanssa on voitu elää.

Nyt kuitenkin asumismukavuus on laskenut dramaattisesti, kun alakertaan vaihtuivat asukkaat viime vuoden puolella. Asukkailla on intensiivinen musisointiharrastus, jota lautalattiaisessa talossa saa seurata myös yläkerta. Kun työpäivän jälkeen kohtuullisen väsyneenä haluaisi oman kodin rauhaan, vastassa voi olla useamman tunnin soittoharjoittelua. Parhaimmillaan jokaisena päivänä viikosta ja viikonloppunakin. Kun soitto kuitenkin soi ei-hiljaisuusaikana, ei asiassa ole valittamista. Jokaisella on oikeus kotonaan harrastaa. Minä kuitenkin kaipaisin rauhaa kotonani, mahdollisuutta valita mitä musiikkia kuuntelee, mahdollisuutta lukea rauhassa, katsella tv:tä rauhassa, olla hiljaa.

Mutta voihan sitä käydä vaihdossa huonostikin. Alakerran lisäksi voi yläkerrassa olla tuubansoittaja. Mistä sitä koskaan ostaessaan tietää.

Onneksi kissanäyttelyharrastus on näyttäisi pitävän huolta siitä, että kerran kuukaudessa pääsee viikonlopuksi hotelliin yöksi, rauhaan.

Korppukori

2010-02-26T21:21:00.001+02:00

Tässä taannoin Eppu-kissa valloitti lattialle jääneen muovilaatikon nukkumatarpeisiin. Se ei kuitenkaan oikein tyydyttänyt henkilökunnan esteettistä silmää ja oli kohtullisen epäkäytännöllinenkin: pakkanen, muovilaatikko ja kissa on aika sähköinen yhdistelmä. Jotain piti keksiä tilalle.

Oma kaikkien aikojen korisuosikki on ruotsalainen Korbo, käsintehty perinteinen kalastajien metallikori. Kori on tehty ilman hitsaussaumoja, pujottelemalla metallilangasta, ja se on tosi tukeva. Valikoimaakin on, pienin 25 litraa ja suurin iso 80 litran pyykkikori.

Vaan kun korbojen hinnat ovat sen verran korkealla, että pienimmätkin maksavat 150 euroa (se käsityö, se käsityö), oli keksittävä jotain muuta.

Matkaan tarttui Habitatin melkeinmusta pärekori Stokkalta.

Eihän se tietenkään ole yhtä suosittu kuin muovilaatikko oli, mutta kyllä siellä jompikumpi päivittäin pidemmät tai lyhyemmät unoset ottaa, aika tasaisesti molemmat. Pohja on harmittavan kupera ja tekee korista hieman keikan, pitänee jossain vaiheessa varovasti testata olisiko kostuttamisella saavutettavissa jotain muotoiluapua.

KLIK KLIK
Habitat - Stockmann
Korbo

Kylmiä sirpaleita

2010-02-22T22:12:00.002+02:00

Tämä kylmyys ja lumi ei taida loppua ikinä. Kunnes tulee kesä ja on liian kuuma. Ei kohden koskaan.

Lékuélla on hauskoja silikonisia tuotteita, yksi niistä C'Rush jääpalamuotti, jolla saa suoraan jäämurskaa eikä tarvitse erillistä murskainta.

KLIK KLIK
Lékué

Imppa sanoo hyrr

2010-02-19T20:39:00.004+02:00

Meillä on uusi imppa. Kauan ei oltu ilman, niinkuin ei kissataloudessa oikein voikaan. Vaikka sitä nyt ei jatkuvasti ole hinkuttamassa, niin sen tietää, että jos sitä imuria ei ole, niin sitten on hetkessä hiekat pitkin lattiaa tai joku muu kiva bonusylläri.

Muutaman liikkeen kierron ja nettitutkailun ja mietiskelyn jälkeen mukaan tarttui Electroluxin UltraOne Z8810. Sen sisarmalli on Kuluttaja-lehden testivoittaja ja tällä on eroa voittajaan vain kolme asiaa: väri (voittaja sininen), johdon pituus (voittajassa 9 m, tässä 7 m) ja kahva (voittajassa koukkukahva jossa säätimet, tässä tavallinen). Näitä kolmea en kaivannut ja valkoinen vei voiton, joten tämä lähti mukaan. Vertailun kakkonen oli Mielen malli, jota sitäkin mietin, mutta testissä ero tähän voittajaan oli yhdessä kohdassa, rakolattian imurointitehossa, ja kun täällä on vanha lautalattia runsaine rakoineen, vei Electrolux voiton. Vanha imuri on Voltan ja se on ollut vuosikausia toimiva peli, joten samaan valmistajaan oli helppo päätyä.

Parin neliön testin perusteella imua on riittävästi ja ääni miellyttävän hiljainen. Pojatkin varmaan arvostavat. Tosin niiden mielestä imuri on pelottava, mutta korvauksena mukana tuli peräti kaksi mahtavaa pahvilaatikkoa.

KLIK KLIK
Electrolux

Imppa sanoi poks

2010-02-17T22:32:00.003+02:00

Tapahtui pieni imurikatastrofi ja nyt on sitten ilmeisesti kiireesti hankittava uusi imppa. Aikaa harkintaan ole kovin paljon (kissataloudessa ei kovin kauaa ilman imuria olla), budjettia vielä vähemmän, mutta pitänee yrittää tutkailla niin design- kuin käyttöominaisuuksiakin ennen ostoksille säntäämistä. Kun vaan ehtisi...

Pikasurffauksella vastaan tuli ainakin Electroluxin tulevaisuuden imuri, UltraSilencer Music Edition. Samalla kun imuroi, voi kuunnella musiikkia.

Ehkei kuitenkaan.

KLIK KLIK
Electrolux

Kontrollia

2010-02-16T11:21:00.002+02:00

Yhtäkkisesti lisääntyneestä spammista johtuen kommentit kulkevat nyt valvonnan kautta.

Haarukointia

2010-02-10T20:20:00.003+02:00

Eteisen seinässä olevista magneettitauluista yksi on pyhitetty erilaisille hinkuasioille. Sinne päätyi taas yksi kuva, kun Stockmannin kantiksessa oli Steltonin Tiki-aterimet tarjouksessa.

Uudet aterimet ovat olleet mietinnässä jo kauan, varmaan useamman vuoden. Nykyiset ovat Hackmanin Elegiat, ja niiden muotokieli ei oikein enää miellytä, varsinkaan se muovinen pää. Kasaria kasaria - ja sieltähän ne ovatkin peräisin.

Mutta oi voi miten vaikeaa se uusien keksiminen on. Perusvaatimuksena on, että kyse on jostain sellaisesta tunnetun valmistajan tuotteesta, jota on oletettavasti saatavissa myös vuosien päästä, ja sitä voi ostaa pikkuhiljaa - kerralla ei ole rahaa uuteen koko aterimistoon. Lisäksi tietysti muotokielen pitää miellyttää ja mielellään aterimet saisivat olla yhdestä palasta, ei niinkuin esimerkiksi Elegiassa, että teräosa ja varsi ovat erikseen. Lisäksi tarjolla pitää olla muitakin osia, kuin haarukka, veitsi ja ruokalusikka. Ainakin pikkulusikka ja jälkiruokalusikka pitää löytyä.

Nuo yllämainitut Steltonin Tikit ovat yksi vaihtoehto. Ehkä vielä parempi on saman valmistajan EM. Ne on suunnitellut Erik Magnussen 1995, eli ei niin kauan sitten, joten voiko luottaa, että ne ovat tuotannossa vielä pitkään? Vasta 15 vuotta olleet...

Ajatuksissa pyörii tietysti myös Georg Jensenin valmistama, Arne Jacobsenin suunnittelema klassikkosarja vuodelta 1957. Niitä ainakin saa jatkossakin, valmistusta tuskin lopetetaan koskaan.

Kaikkia näitä pitäisi käydä kokeilemassa käteen. Sen lisäksi, aterimiahan pitäisi saada kokeilla myös käytännössä. Mutta se ei ole ihan yksinkertaista. Jos kysyy kaupassa, että saako koittaa suuhun niin ei varmaan lupaa heltiä? Voi tulla jopa porttikielto, jos jää kiinni hyllyn takana lipomisesta. Ei viitsisi alkaa keräämään sarjaa ja todeta, että ei toimi kädessä. Testiparejakaan ei viitsisi ostella. Kaupoilla pitäisikin olla joku mallipari, jota panttia vastaan lainattaisiin kotiin testikäyttöön! Eikö?

KLIK KLIK
Georg Jensen
Hackman -->
Stelton -->

Helmeilevää

2010-02-09T22:08:00.002+02:00

Iittala on tuonut vanhan klassikon Kastehelmen takaisin tuotantoon. Värejä on kaksi, vihreä ja kirkas, ja osia sarjassa tällä hetkellä kulho sekä kolme erikokoista lautasta. Sarjan on alunperin suunnitellut Oiva Toikka vuonna 1964.

Jars-purkkisarja on saanut kaksi pientä kokoa lisää, pienempi 60x65 ja isompi 80x65 mm. Purkkeja on saatavissa samoissa väreissä kuin isompiakin, eli mm. vaalean vihreä, harmaa, mustakantinen kirkas, violettikantinen kirkas ja koboltti. Tämä sarja on Pentagon Designin suunnittelua.

KLIK KLIK
Iittala -->

Designkaksosia: Lasilyhdyt

2010-02-07T13:21:00.003+02:00

Jo aiemminkin sisarukseksi blogattu Harri Koskisen klassikko Lantern on jälleen saanut uuden jäsenen perheeseensä.

Steltonin kevään uutuuksissa oleva Your choice -lyhty on kovasti samannäköinen kuin Lantern, ja poiketen Aarikan maljakosta, se ei edes yritä olla käyttötavaltaan erilainen kuin lyhtysisaruksensa. Onhan siinä tosin ihan hauska jippo tuo, että kääntämällä voi vaikuttaa valaistusasteeseen, mutta silti sitä luulisi, että edes Pohjoismaissa seurattaisiin toistensa tuotantoa sen verran (tai edes isojen Stelton/Iittala -tasolla), ettei ihan kopioita tuotaisi markkinoille...

Stelton/Soren Schou: Your choice

Iittala/Harri Koskinen: Lantern

KLIK KLIK
Iittala -->
Stelton -->

Ripaus kevättä

2010-02-06T14:18:00.004+02:00

Vaikka talvi on pahimmillaan ja lunta pukkaa ovista ja ikkunoista melkein päivittäin lisää, on pieninä pilkahduksina jo näkynyt valoa ja toivoa keväästä.

Sitä vauhdittamaan keittiöön ilmestyi ripaus keltaista Marimekon uuden Melooni-sarjan keittiöpyyhkeessä. Kuviohan on vanha, Maija Isolan suunnittelema ja Kristina Isolan tuotteisiin tuorestama.

Meloonia saa nyt keittiöpyyhkeissä, kankaisissa koreissa, serveteissä, tyynyissä - ja tietysti myös kankaana. Ison kuvion lisäksi kankaisiin on tuotu myös pienempikuvioinen versio, sekä värivariaatioita. Keittiöliinapaketissa oli kelta-vihreä-sinisen lisäksi musta-valkoinen versio.

Jos harrastaisin punasävyjä, ostaisin ehdottomasti Meloonin punaista versiota, jossa on mielestäni todella herkulliset värit. Melkein pitäisi keksiä sille jotain käyttöä, värit houkuttavat niin paljon, mutta kylmien värien kotiin niitä on vaikea sovittaa.

Perinteisen Melooni-kuvion ja sen pienennetyn version lisäksi samoilla sävyillä on tehty myös kaariraidallinen Sateenkaari.

KLIK KLIK
Marimekko -->

Kivaa hyvää

2010-02-01T20:21:00.002+02:00

Olen tästä blogannut aiemminkin, mutta hyvän asian vuoksi pistetään taas mainos.

Kiva on kansainvälinen järjestö, joka järjestää ja markkinoi lainoja kehitysmaiden pienyrittäjille. Kiva itsessään ei lainaa rahaa, vaan varsinaisen lainan myöntää paikallinen mikrolainoihin erikoistunut pankki. Kivan tehtävänä on löytää rahoittajia.

Homma toimii niin, että yksityiset ihmiset (myös ryhmät) lainaavat rahaa Kivalle, jonka kautta laina siirtyy paikallisille yhteistyökumppaneille ja heiltä yrittäjille. Pienin lainasumma on 25 dollaria, enemmänkin toki voi lainata. Kun yrittäjä on makaaa lainaansa, palautuu lainattu raha takaisin lainaajan tilille ja sen voi joko lunastaa takaisin itselleen tai lahjoittaa edelleen. Joka kuukausi Kivalta tulee sähköpostia, jossa kerrotaan lainanlyhennyksen edistymisestä. Lainan takaisinmaksu palautuu samassa suhteessa kun lainaan on sijoittanut, eli jokainen sijoittanut saa suhteessa saman osuuden palautuksista. Korkotuottoa lainalleen ei saa, vaan korkotuotoilla rahoitetaan mm. Kivan kuluja. Kyseessä ei siis ole sijoitus eikä varsinainen lahjoituskaan, sillä rahansa saa halutessaan 1:1 takaisin.

Itse sain juuri edellisen lainani takaisin Kiva-tililleni ja lainasin sen saman tien eteenpäin. Tällä kertaa lainan sai perulainen Elizabeth, joka harjoittaa eläinkauppaa. Hän tarvitsi 300 dollarin lainan ostaakseen sonnin/härän (bull). Laina on puoleksi vuodeksi, ja kun puolen vuoden päästä oma osuuteni on palautunut kokonaisuudessaan, saa lainan taas joku muu.

KLIK KLIK
Kiva

Designkaksosia: Lamput

2010-01-26T19:35:00.005+02:00

Eero Aarnio: Swan

Klaus Nolting, Andreas Ostwald: ANTA Belle

KLIK KLIK
ANTA
Design Eero Aarnio -->

Vihreä möhkö

2010-01-24T22:12:00.002+02:00

En ole vieläkään päässyt sinuiksi ompelukoneen kanssa. Kaikenlaista on tullut väkerrettyä ja varmaan jotain sujuvuuttakin saavutettua, mutta usein kyllä tökkii kunnolla.

Tänään punnersin päivän simppelin tyynypäällisen kanssa. Jotenkin tuo "taskutaite" onnistuu aina menemään väärin ja taas purettiin. Ja samalla vähän kavennettiinkin. Huoh.

Varsinainen punnerruksen kohde oli ensimmäiset tekemäni napinreiät. Oikein neljä kappaletta kerralla. Ja reikiin omatekemät napit.

Sisätyyny on Ikeasta ja käyttötarkoitus on sängyllä lukemiseen pään taakse korokkeeksi. Kangas on Marimekon tehtaanmyymälästä, sisustuskangasta ihan mielettömän upean vihreänä, hieman kiiltävällä pinnalla ja hinta vain 7 euroa metri! Samasta olen tehnyt jo helmalakanan ja petarin pussin ja tähän tyynyyn jäi vielä sopiva kaistale.

Astiakauppaa

2010-01-22T13:56:00.004+02:00

EGOT MYYTY!

Koska tuon edellisen postauksen kommenteissa oli useampi Egoista kiinnostunut, niin tehdään nyt niin, että niistä voi esittää tarjouksen osoitteeseen sitruunapuu ät welho piste com. Kuppeja on 8 kpl, kuuteen niistä on aluslautanen. Kaikki sitä isompaa kokoa eli tee/lattemuki.

Lisäksi sarjaan on kaadin. Kaikki priimakuntoisia.

Lisäksi tuonne harmaan Teeman postaukseen oli tullut kommentti, joka saattaa kiinnostaa lukijoista jotakuta, joten nostetaan se samalla tähän etusivulle.

Heippa,minulla on paljon tuota vanhempaa harmaan sävyä ja olisin valmis siitä luopumaan -googlettelemalla päädyin tähän blogiin ja jos täällä joku on vielä kiinnostunut vanhemmasta "savunharmaasta" teemasta, ottakaa ihmeessä yhteyttä ja pian! :)

ansku piste turpeinen ät pp piste inet piste fi

Hinkuvinkuja

2010-01-21T21:16:00.002+02:00

Takaraivossa kilkuttelee pieniä (ja isompiakin...) kulkusia asioista, joita pitäisi tai joita olisi kiva hankkia. Hienoja klassikoita, hauskoja pikkujuttuja ja päivityksiä. Sellaisia, jotka tulee ehkä joskus vuosien kuluessa hankittua, joskus hinku hiipuu ajan kanssa.

Sarpanevan pata on yksi sellainen. Se olisi nyt kuukauden kanta-asiakastarjouksessa Stokkalla. Alennus on varsin kohtuullinen. No, tälle kuulle osui enemmän kuin tilasin, muutama eläinlääkärikeikka jne, joten hankinta jää sinne kilkutusosastolle.

Onhan minulla pata, sellainen perinteinen Kokki-pata. Ja ruokaakin tulee aika harvoin laitettua. Ei siis ihan kärkihankinta. Ajatuksena on kuitenkin pikkuhiljaa korvata tarpeeseen ostettuja "geneerisiä" hankintoja laadukkaammilla, ja laatuun sisällytän tässä kohtaa teknisen laadun lisäksi estetiikan ja designarvot.

Jossain taka-alalla haaveilen täydellisen kurinalaisen linjakkaasta kodista, jossa on vain tarpeelliset esineet ja harkitut yksityiskohdat. Ja sitten näen jotain hienoa ja ostan, jos kohdalle ja budjettiin osuu. Se siitä harkitusta. Tavaraa on aivan liikaa.

Tietysti myös mieli muuttuu matkan varrella. Juuri eräs päivä sain itseni kiinni ajatuksesta korvata Ego-teekupit Teemalla, sitä kun on muukin astiasto. Ei niin etten tykkäisi Egoista, tai olisin niihin kyllästynyt, mutta olisi niin kiva, jos kaikki olisi samaa sarjaa. Mutta mitä niillä vanhoilla Egoilla tekisi, mihin ne hukkaisi?

Pikkuhiljaa.

Paperi on ystävä

2010-01-18T18:17:00.002+02:00

Kun nenässä on tavaraa enemmän kuin lääkäri määrää, on paperi ystävä. Tähän kohtaan sopii siis hyvin yksi alkuvuoden uutuuksista.

Lambi on tuonut markkinoille uudet kuviot viime vuonna aloitettuun design-sarjaansa. Tuoteperhe on nimetty mahtipontisesti "Unlimited Dreamsiksi" ja sen on kuvittanut suomalainen Emil Bertell. Talouspaperissa on turkoosi kuviointi ja wc-paperissa pinkki.

Sarja on hyvä esimerkki siitä, miten design-ajatusta on tuotu viime aikoina yhä arkisempiin tuotteisiin. Enää designiä eivät ole pelkästään huippukalliit hopeiset kynttilänjalat tai klassikkovalaisimet. Design voi olla myös kulutustavaraa ja edullista sellaista.

Mikä ero sitten on tavallisella kuvioidulla vessapaperilla ja designpaperilla? Onhan näitä nähty, kaikenlaisia oravia ja joulukuvioita papereissa. Tässä kuitenkin toteutuu se, mikä on omasta mielestäni yksi designin tärkeimpiä tunnusmerkkejä - suunnittelija on tiedossa ja nimetty. Materiaalina talous/wc-paperi on suunnittelijalle arvatenkin hyvin haastava, sillä painotekniikka ei ole huippulaatua ja kovin runsasta väritystä ei kannattane suosia. Tässä on jääty melko hienovaraiseen ja neutraaliin kasvikuviointiin, joka tuskin ärsyttää. Ärsytyksen kohteet löytynevät enemmänkin siitä, onko painatus tai peräti "design" tarpeellinen.

Onko sillä väliä millä pyyhkii? Itse olen perinteisesti suosinut laadukkaammasta päästä olevia tuotteita, ihan käyttömukavuuden vuoksi. Valkoisia, painamattomia. Ympäristönäkökulmaakin pyrin tukemaan parhaani mukaan, mutta ihan hiekkapaperiluokkaan ei meikäläistä saa taipumaan. Näillä tuotteilla on ympäristömerkki.

Lisää arkipäivän designtuotteista on viime aikoina nähty mm. Herbinan kuvitetuissa deodoranttipulloissa (Klaus Haapaniemi) ja Oxygenol-hammastahnoissa (Mikko Luotonen).

KLIK KLIK
Lambi Limited Collection

Kosteutta nokkaan

2010-01-16T23:13:00.003+02:00

Megalomaanisen flussan kourissa kärvistelevänä pienikin hengityshelpotus on tervetullutta. Niinpä ilmankostutin - se diskovaloilla oleva Medisana - on pöhissyt yötä päivää makkarissa. Se vaihtuisi Fukasawan donitsiin heti, jos rahaa olisi...

Tässä kuitenkin vallan mainio matkavaihtoehto Air-o-Swissiltä. Pieni pussukkaan menevä laite, johon liitetään tavallinen 0,5 litran vesipullo. Saatavissa neljässä värissä (valkoinen, musta, vihreä, purppura). Kulkee näppärästi mukana ja vesipullokin useimmiten on reissussa käsillä.

Firmalta löytyy järeämpiäkin tuotteita, joista esimerkiksi tämä Evaporator-malli on ihan kohtuullisen näköinen, jos nyt ei kaunis, mutta tarpeeksi neutraali esillä olevaksi tavaraksi kuitenkin. Mukana on tekniikka, joka imee huoneen kuivaa ilmaa ja palauttaa sen kosteutettuna takaisin ja lupauksien mukaan riittää jopa 40 m2 ilmankosteuden tasapainottamiseen.

KLIK KLIK
Air-o-swiss

Mustasukkainen Seiska ja Comeback-Kasi

2010-01-06T18:02:00.002+02:00

Arne Jacobsenin tuoliklassikosta Seiskasta on tullut Fritz Hansenin tuottama uusi versio, mustajalkainen. On itse asiassa aika hämmentävää, miten paljon pelkkä ohuiden jalkojen värinmuutos muuttaa koko tuolin profiilia.

Helmikuussa markkinoille palaa 8, vuonna 1968 suunniteltu Jacobsenin klassikkosarjaan kuuluva tuoli.

FH:n Jacobsen-katalogissa tapahtuu ilahduttavasti koko ajan. Syyskuussa markkinoille tulivat Seiskan 7 uutta väriversiota. Seitsemän nuorta taiteilijaa sai tehtäväkseen luoda oman versionsa klassikosta. Värejä oli laidasta laitaan, oma suosikkini (ruohonvihreän lisäksi) oli Jaime Hayonin "Polished Aluminium", upean kiiltävä erikoislakattu alumiininväri. Vaan kun hintaa on yli 4000 euroa niin... köh köh.

KLIK KLIK
Fritz Hansen

GD-maratooni

2010-01-04T18:36:00.003+02:00

Jouluviikkoa ja välipäiviä on tullut vietettyä lomautettuna ja sekä pakkasen että taloudellisten syiden vuoksi paljon kotosalla. Plus tietysti että karvapoikien kanssa on ollut kiva kölliskellä.

Köllimisviihteeksi tuli haalittua kasaan kaikki DVD:llä julkaistut viisi kautta englantilaista Grand Designs -ohjelmaa, josta on tullut postattua aiemminkin. Sarjaa on satunnaisesti esitetty myös Suomen televisiossa MTV3:lla. Viimeiseen jaksoon pääsin eilen, eli varmaankin noin 50 tuntia rakentamista ja remontointia on tullut katsottua parin viikon aikana.

Sarja on aivan loistava katsaus englantilaiseen yksityisrakentamiseen, erityisesti tietysti sen ääripäihin. Jokaisessa jaksossa esitellään yksi "unelmakoti" ja sen toteutus alusta loppuun. Jakso alkaa aina visiitillä tontille ja siitä lähtien seurataan rakennuksen vaiheita valmiiksi, tai ainakin melkein valmiiksi, asti.

Rakennukset vaihtelevat käsin rakennetusta puumajasta asuntolaivaan, 1300-luvun linnasta moderniin rantahuvilaan. On kaupunkia, maaseutua, rannikkoa, vuoristoa, Lontoota, Skotlantia, kirkkoa, kappelia, latoa, vesitornia, viulutehdasta... Monissa taloissa korostetaan erilaisia ekologisia valintoja, joten senkin puolesta sarja on mielenkiintoista seurattavaa.

Juontaja Kevin McCloud on aivan huippu. Hän osallistuu, omin käsinkin, kommentoi, neuvoo, pyörittelee silmiään ja elää mukana. Englantilaistyylinen sarkastinen piikittely on mukana, mutta ystävällisessä mielessä.

Oma lukunsa on englantilaisen ja suomalaisen rakentamisen erot. "Double glazing" on ihmettelyn aihe, "triple glazing" jo jotain aivan tavatonta. Eristäminen tehdään usein lampaanvillalla, osassa jaksoja myös oljella. Koska projektissa iso osa rakennuksista hyödyntää vanhoja rakennuksia, eroaa rakennuskanta merkittävästi suomalaisesta. Täällä kun tarjolla ei juurikaan ole esimerkiksi noita 1300-luvun linnoja hyödynnettäväksi...

Vesieristäminen tuntuu olevan tuntematon asia, kylpyammeita löytyy myös parketilta ja hanojakin voi olla yhdelle altaalle neljä. Vähemmän tosin uniikkikohteissa käytetään kokolattiamattoja. Aika monia taloja pystytetään sateessa ja rakenteet litimärkinä, sitten vain pintamateriaalit päälle. Mietityttää mitä kaikkea sinne jää muhimaan, kun se ilmasto ei sielläkään saarilla kuivimmasta päästä ole...

Muutamia suomalaisikin bongauksia sarjasta voi tehdä. Ainakin Unikko-lakanat, Oraksen Alessi-hana ja Secton valaisin osuivat silmään, ja yhdessä jaksossa rakennettiin suomalainen, Suomesta tuotu, hirsitalo ja käytiin Suomessa ihan tehtaallakin katsomassa hirsien työstöä.

Ehdottoman nautittavia tv-hetkiä ja nyt sitten vain odotellaan, että jaksoja saataisiin DVD:lle lisää. Vuoden 2009 kausi oli yhdeksäs kausi, joten lisää katsottavaa on tulossa.

Tätä sarjaa voi suositella kaikille omatoimirakentajille, sillä sarjasta huomaa sen, että niin budjetit kuin aikataulutkin paukkuvat rajustikin, lähes jokaisessa jaksossa, ja kaikkea mahdollista voi sattua.

KLIK KLIK
Grand Designs

Nappi kattoon

2010-01-02T20:23:00.002+02:00

Huomioikaahan, että vuoden vaihteesta muuttuivat lait ja asetukset ja nyt jokaisessa asunnossa pitää olla yksi palovaroitin alkavaa 60 m2 kohti. Jos tähän mennessä olette pärjänneet yhdellä ja asunnon koko on yli tuon 60 m2, kipinkapin ostoksille!

Minäkin kävin hakemassa yhden uuden napin kattoon. Olisin mielelläni ostanut samanlaisen Jacob Jensenin kuin eteisessäkin on, mutta tähän hätään en sellaista Helsingistä löytänyt. Saa huutaa hep, jos on sellaisen jossain bongannut. Ainoa löytämäni muotoiltu palovaroitin. Päädyin siis pienimpään ja huomaamattomimpaan löytämääni valkoiseen nappiin, 5 vuoden paristolla.

Jälleen kerran pieni natkutus: miksi oi miksi niinkin esillä olevaa esinettä ei kukaan muu kuin Jacob ole muotoillut kivan näköiseksi? Muovikuoret tuskin ovat kalliit valmistaa ja tekniikkakin taipunee monenlaiseen muotoon. Itse pakollinen osio kun on varsin pieni eikä mitään yleistä varoituskoodistoakaan tarvita, kuten palosammuttimen "pakollinen" punainen huomioväri. Kuka tarttuisi tähän?

KLIK KLIK
Jacob Jensen

Tyhjä kymppi

2009-12-31T22:48:00.003+02:00

Vuosi vetelee viimeisiään ja kymppi on alkamassa. Kalenteri ammottaa vielä (melkein) tyhjyyttään, mutta täyttynee siitä vuoden myötä. Kalenteri on KETO designin.

Tätä vuotta leimasi taloudellinen taantuma niin yleisesti kuin henkilökohtaisesti. Yritykset irtisanoivat, lomauttivat, supistivat, vetivät matalaa profiilia. Designmielessä vuodesta tuli melkoisen laimea ja varmasti monia uusia ideoita jäi toteuttamatta ja odottamaan parempia investointiaikoja. Toisaalta uskon monia pienyrityksiä syntyneen lomautuksista ja irtisanomisista ja niistä toivottavasti useammastakin kuulemme vielä tulevaisuudessa.

Rahansäästön lisäksi erittäin vahvana trendinä jatkui - ja jatkuu - ekologisuus, joka tietysti osin liittyy myös taloudelliseen säästöön. Vihreät arvot arvostetaan korkealle, tulevaisuudesta, ilmastosta, hiilijalanjäljestä puhutaan kaikkialla. Positiivinen trendi.

Habitare järjestettiin viimeistä kertaa "joka toinen vuosi" ja ensi syksystä alkaen näemme sen joka vuosi - mielenkiinnolla odotan mitä jokavuotisuus ja tämänhetkinen taloudellinen tilanne vaikuttavat kehitykseen. Todellinen piristys oli Helsingin valinta maailman designpääkaupungiksi 2012, joka toivottavasti tuo paljon mielenkiintoisia tapahtumia ja boostia Suomen design-elämälle. Valitettavasti Helsingissä Design Forum ottaa heti takapakkia ja lopettaa näyttelyiden järjestämisen vuoden alusta. Iso harmi, näyttelyt ovat olleet mielenkiintoisia ja niihin on ollut helppo piipahtaa.

Isot valmistajat luottivat klassikoihin, esimerkiksi Iittala/Arabia tehtaili uusia osia ja värejä vanhoihin sarjoihin, kuten Teemaan ja Kartioon. Sisäisten ristiriitojen repimä Marimekko pukkasi retroa markkinoille. Toisaalta design myös tuli arkeen: Hullujen Päivien kataloogissa oli runsain mitoin designtuotteita, designiä pukattiin niin vessapaperiin, hammastahnaan kuin deodoranttipullon kylkeenkin.

Vuoden ahkeroijan palkinto menee ilman muuta Eero Aarniolle, joka suoltaa uusia tuotteita kuukausittain. Itse puolta nuorempana ei voi kuin ihailla sitä energiaa mitä muotoilijagurulta vielä löytyy.

Omatkin projektit jäivät taloudellisen tilanteen varjoon. Sänky tuli uusittua ja avoin kirjahylly vaihtui ovelliseksi kaapiksi, molemmat löytyivät Ikeasta. Kallis designhankinta oli Eppu, mustasavu egyptin mau Maunolle kaveriksi.

Uusista tuttavuuksista mieleen jäivät kutkuttamaan mm. Plusminuszeron ilmankostutin sekä Aarnion Ring-keinuistuin.

Tämä blogi oli hetken nurin alkusyksystä palvelinongelmien vuoksi, mutta palveluntarjoajan vaihdolla ongelmat korjaantuivat ja katkoksilta on vältytty. Lukijoita on paljon, mutta kommenttiboksissa on yllättävän hiljaista, edelleen mielellään kuunnellaan kommentteja, kritiikkiä ja toiveita, sekä ihan vaan elonmerkkejä, välillä kun tuntuu että itsekseen sitä kirjoittelee ja silloin tällöin motivaatio keksii kyseenalaistaa koko touhun järjellisyyden.

Näissä merkeissä toivotan alkavalle vuodelle kaikkea hyvää, inspiroivaa ja värikästä!

KLIK KLIK
KETO design

Lahjavero

2009-12-28T17:43:00.003+02:00

Kävin hakemassa muutaman paketin Eero Aarnion Doggy-palikoita veljeni lapsille leluiksi. En tosin ole päättänyt vielä annanko Doggyt heille mukaan vai jäävätkö ne tänne leluiksi, niitä kun ei täällä pahemmin lapsivieraille ole tarjolla. Joka tapauksessa verokarhutäti nappasi päältä oman osansa eli yksi jokaista väriä.

Showroomilla Erottajalla oli jotain uutta ja mielettömän ihanaa. Uusi Ring-keinuistuin, joka on sekoitus Keinu-keinutuolista ja Kupla-riippuistuimesta. Kuplasta on pyöreä kehys ja riippuva muoto, Keinusta istuimen muoto ja kehikossa oleva pallo.

Voin kertoa testattuna, että Ringissä on todella mukava istua, suorastaan taivaallisen, ehkä mukavin istuin mitä olen pitkään aikaan kokeillut. Todella miellyttävä.

Sitten voikin nyyhkäistä, että voi kun ei ole sitä rahaa (noin 2500 euroa) ja kattokaan tuskin kestäisi. Mutta ehkä joskus sitten, olen nimittäin aika varma, että tästä tulee vielä klassikko, joka nähdään vielä vuosien päästä ja monessa paikkaa. Niin yksinkertainen ja kaunis muoto.

Jotain muutakin uutta on tulossa - tottakai, kuinkas muuten...

Tammikuussa myyntiin tulee Nukkumatti-valaisin, kahdessa eri värissä, punainen ja valkoinen.

KLIK KLIK
Design Eero Aarnio -->

Meidän joulumme

2009-12-26T21:37:00.002+02:00

Rennosti, laiskasti, kissaystävällisesti.