Korppukori

Tässä taannoin Eppu-kissa valloitti lattialle jääneen muovilaatikon nukkumatarpeisiin. Se ei kuitenkaan oikein tyydyttänyt henkilökunnan esteettistä silmää ja oli kohtullisen epäkäytännöllinenkin: pakkanen, muovilaatikko ja kissa on aika sähköinen yhdistelmä. Jotain piti keksiä tilalle.

Oma kaikkien aikojen korisuosikki on ruotsalainen Korbo, käsintehty perinteinen kalastajien metallikori. Kori on tehty ilman hitsaussaumoja, pujottelemalla metallilangasta, ja se on tosi tukeva. Valikoimaakin on, pienin 25 litraa ja suurin iso 80 litran pyykkikori.


Vaan kun korbojen hinnat ovat sen verran korkealla, että pienimmätkin maksavat 150 euroa (se käsityö, se käsityö), oli keksittävä jotain muuta.

Matkaan tarttui Habitatin melkeinmusta pärekori Stokkalta.


Eihän se tietenkään ole yhtä suosittu kuin muovilaatikko oli, mutta kyllä siellä jompikumpi päivittäin pidemmät tai lyhyemmät unoset ottaa, aika tasaisesti molemmat. Pohja on harmittavan kupera ja tekee korista hieman keikan, pitänee jossain vaiheessa varovasti testata olisiko kostuttamisella saavutettavissa jotain muotoiluapua.

KLIK KLIK
Habitat - Stockmann
Korbo

Kylmiä sirpaleita

Tämä kylmyys ja lumi ei taida loppua ikinä. Kunnes tulee kesä ja on liian kuuma. Ei kohden koskaan.

Lékuélla on hauskoja silikonisia tuotteita, yksi niistä C'Rush jääpalamuotti, jolla saa suoraan jäämurskaa eikä tarvitse erillistä murskainta.



KLIK KLIK
Lékué

Imppa sanoo hyrr

Meillä on uusi imppa. Kauan ei oltu ilman, niinkuin ei kissataloudessa oikein voikaan. Vaikka sitä nyt ei jatkuvasti ole hinkuttamassa, niin sen tietää, että jos sitä imuria ei ole, niin sitten on hetkessä hiekat pitkin lattiaa tai joku muu kiva bonusylläri.


Muutaman liikkeen kierron ja nettitutkailun ja mietiskelyn jälkeen mukaan tarttui Electroluxin UltraOne Z8810. Sen sisarmalli on Kuluttaja-lehden testivoittaja ja tällä on eroa voittajaan vain kolme asiaa: väri (voittaja sininen), johdon pituus (voittajassa 9 m, tässä 7 m) ja kahva (voittajassa koukkukahva jossa säätimet, tässä tavallinen). Näitä kolmea en kaivannut ja valkoinen vei voiton, joten tämä lähti mukaan. Vertailun kakkonen oli Mielen malli, jota sitäkin mietin, mutta testissä ero tähän voittajaan oli yhdessä kohdassa, rakolattian imurointitehossa, ja kun täällä on vanha lautalattia runsaine rakoineen, vei Electrolux voiton. Vanha imuri on Voltan ja se on ollut vuosikausia toimiva peli, joten samaan valmistajaan oli helppo päätyä.

Parin neliön testin perusteella imua on riittävästi ja ääni miellyttävän hiljainen. Pojatkin varmaan arvostavat. Tosin niiden mielestä imuri on pelottava, mutta korvauksena mukana tuli peräti kaksi mahtavaa pahvilaatikkoa.

KLIK KLIK
Electrolux

Imppa sanoi poks

Tapahtui pieni imurikatastrofi ja nyt on sitten ilmeisesti kiireesti hankittava uusi imppa. Aikaa harkintaan ole kovin paljon (kissataloudessa ei kovin kauaa ilman imuria olla), budjettia vielä vähemmän, mutta pitänee yrittää tutkailla niin design- kuin käyttöominaisuuksiakin ennen ostoksille säntäämistä. Kun vaan ehtisi...

Pikasurffauksella vastaan tuli ainakin Electroluxin tulevaisuuden imuri, UltraSilencer Music Edition. Samalla kun imuroi, voi kuunnella musiikkia.


Ehkei kuitenkaan.

KLIK KLIK
Electrolux

Kontrollia

Yhtäkkisesti lisääntyneestä spammista johtuen kommentit kulkevat nyt valvonnan kautta.

Haarukointia

Eteisen seinässä olevista magneettitauluista yksi on pyhitetty erilaisille hinkuasioille. Sinne päätyi taas yksi kuva, kun Stockmannin kantiksessa oli Steltonin Tiki-aterimet tarjouksessa.


Uudet aterimet ovat olleet mietinnässä jo kauan, varmaan useamman vuoden. Nykyiset ovat Hackmanin Elegiat, ja niiden muotokieli ei oikein enää miellytä, varsinkaan se muovinen pää. Kasaria kasaria - ja sieltähän ne ovatkin peräisin.

Mutta oi voi miten vaikeaa se uusien keksiminen on. Perusvaatimuksena on, että kyse on jostain sellaisesta tunnetun valmistajan tuotteesta, jota on oletettavasti saatavissa myös vuosien päästä, ja sitä voi ostaa pikkuhiljaa - kerralla ei ole rahaa uuteen koko aterimistoon. Lisäksi tietysti muotokielen pitää miellyttää ja mielellään aterimet saisivat olla yhdestä palasta, ei niinkuin esimerkiksi Elegiassa, että teräosa ja varsi ovat erikseen. Lisäksi tarjolla pitää olla muitakin osia, kuin haarukka, veitsi ja ruokalusikka. Ainakin pikkulusikka ja jälkiruokalusikka pitää löytyä.

Nuo yllämainitut Steltonin Tikit ovat yksi vaihtoehto. Ehkä vielä parempi on saman valmistajan EM. Ne on suunnitellut Erik Magnussen 1995, eli ei niin kauan sitten, joten voiko luottaa, että ne ovat tuotannossa vielä pitkään? Vasta 15 vuotta olleet...



Ajatuksissa pyörii tietysti myös Georg Jensenin valmistama, Arne Jacobsenin suunnittelema klassikkosarja vuodelta 1957. Niitä ainakin saa jatkossakin, valmistusta tuskin lopetetaan koskaan.


Kaikkia näitä pitäisi käydä kokeilemassa käteen. Sen lisäksi, aterimiahan pitäisi saada kokeilla myös käytännössä. Mutta se ei ole ihan yksinkertaista. Jos kysyy kaupassa, että saako koittaa suuhun niin ei varmaan lupaa heltiä? Voi tulla jopa porttikielto, jos jää kiinni hyllyn takana lipomisesta. Ei viitsisi alkaa keräämään sarjaa ja todeta, että ei toimi kädessä. Testiparejakaan ei viitsisi ostella. Kaupoilla pitäisikin olla joku mallipari, jota panttia vastaan lainattaisiin kotiin testikäyttöön! Eikö?

KLIK KLIK
Georg Jensen
Hackman -->
Stelton -->

Helmeilevää

Iittala on tuonut vanhan klassikon Kastehelmen takaisin tuotantoon. Värejä on kaksi, vihreä ja kirkas, ja osia sarjassa tällä hetkellä kulho sekä kolme erikokoista lautasta. Sarjan on alunperin suunnitellut Oiva Toikka vuonna 1964.


Jars-purkkisarja on saanut kaksi pientä kokoa lisää, pienempi 60x65 ja isompi 80x65 mm. Purkkeja on saatavissa samoissa väreissä kuin isompiakin, eli mm. vaalean vihreä, harmaa, mustakantinen kirkas, violettikantinen kirkas ja koboltti. Tämä sarja on Pentagon Designin suunnittelua.


KLIK KLIK
Iittala -->

Designkaksosia: Lasilyhdyt

Jo aiemminkin sisarukseksi blogattu Harri Koskisen klassikko Lantern on jälleen saanut uuden jäsenen perheeseensä.

Steltonin kevään uutuuksissa oleva Your choice -lyhty on kovasti samannäköinen kuin Lantern, ja poiketen Aarikan maljakosta, se ei edes yritä olla käyttötavaltaan erilainen kuin lyhtysisaruksensa. Onhan siinä tosin ihan hauska jippo tuo, että kääntämällä voi vaikuttaa valaistusasteeseen, mutta silti sitä luulisi, että edes Pohjoismaissa seurattaisiin toistensa tuotantoa sen verran (tai edes isojen Stelton/Iittala -tasolla), ettei ihan kopioita tuotaisi markkinoille...

Stelton/Soren Schou: Your choice



Iittala/Harri Koskinen: Lantern



KLIK KLIK
Iittala -->
Stelton -->

Ripaus kevättä

Vaikka talvi on pahimmillaan ja lunta pukkaa ovista ja ikkunoista melkein päivittäin lisää, on pieninä pilkahduksina jo näkynyt valoa ja toivoa keväästä.

Sitä vauhdittamaan keittiöön ilmestyi ripaus keltaista Marimekon uuden Melooni-sarjan keittiöpyyhkeessä. Kuviohan on vanha, Maija Isolan suunnittelema ja Kristina Isolan tuotteisiin tuorestama.


Meloonia saa nyt keittiöpyyhkeissä, kankaisissa koreissa, serveteissä, tyynyissä - ja tietysti myös kankaana. Ison kuvion lisäksi kankaisiin on tuotu myös pienempikuvioinen versio, sekä värivariaatioita. Keittiöliinapaketissa oli kelta-vihreä-sinisen lisäksi musta-valkoinen versio.


Jos harrastaisin punasävyjä, ostaisin ehdottomasti Meloonin punaista versiota, jossa on mielestäni todella herkulliset värit. Melkein pitäisi keksiä sille jotain käyttöä, värit houkuttavat niin paljon, mutta kylmien värien kotiin niitä on vaikea sovittaa.

Perinteisen Melooni-kuvion ja sen pienennetyn version lisäksi samoilla sävyillä on tehty myös kaariraidallinen Sateenkaari.

KLIK KLIK
Marimekko -->

Kivaa hyvää

Olen tästä blogannut aiemminkin, mutta hyvän asian vuoksi pistetään taas mainos.

Kiva on kansainvälinen järjestö, joka järjestää ja markkinoi lainoja kehitysmaiden pienyrittäjille. Kiva itsessään ei lainaa rahaa, vaan varsinaisen lainan myöntää paikallinen mikrolainoihin erikoistunut pankki. Kivan tehtävänä on löytää rahoittajia.

Homma toimii niin, että yksityiset ihmiset (myös ryhmät) lainaavat rahaa Kivalle, jonka kautta laina siirtyy paikallisille yhteistyökumppaneille ja heiltä yrittäjille. Pienin lainasumma on 25 dollaria, enemmänkin toki voi lainata. Kun yrittäjä on makaaa lainaansa, palautuu lainattu raha takaisin lainaajan tilille ja sen voi joko lunastaa takaisin itselleen tai lahjoittaa edelleen. Joka kuukausi Kivalta tulee sähköpostia, jossa kerrotaan lainanlyhennyksen edistymisestä. Lainan takaisinmaksu palautuu samassa suhteessa kun lainaan on sijoittanut, eli jokainen sijoittanut saa suhteessa saman osuuden palautuksista. Korkotuottoa lainalleen ei saa, vaan korkotuotoilla rahoitetaan mm. Kivan kuluja. Kyseessä ei siis ole sijoitus eikä varsinainen lahjoituskaan, sillä rahansa saa halutessaan 1:1 takaisin.


Itse sain juuri edellisen lainani takaisin Kiva-tililleni ja lainasin sen saman tien eteenpäin. Tällä kertaa lainan sai perulainen Elizabeth, joka harjoittaa eläinkauppaa. Hän tarvitsi 300 dollarin lainan ostaakseen sonnin/härän (bull). Laina on puoleksi vuodeksi, ja kun puolen vuoden päästä oma osuuteni on palautunut kokonaisuudessaan, saa lainan taas joku muu.

KLIK KLIK
Kiva