Designkaksosia: Lamput

Eero Aarnio: Swan


Klaus Nolting, Andreas Ostwald: ANTA Belle


KLIK KLIK
ANTA
Design Eero Aarnio -->

Vihreä möhkö

En ole vieläkään päässyt sinuiksi ompelukoneen kanssa. Kaikenlaista on tullut väkerrettyä ja varmaan jotain sujuvuuttakin saavutettua, mutta usein kyllä tökkii kunnolla.


Tänään punnersin päivän simppelin tyynypäällisen kanssa. Jotenkin tuo "taskutaite" onnistuu aina menemään väärin ja taas purettiin. Ja samalla vähän kavennettiinkin. Huoh.

Varsinainen punnerruksen kohde oli ensimmäiset tekemäni napinreiät. Oikein neljä kappaletta kerralla. Ja reikiin omatekemät napit.

Sisätyyny on Ikeasta ja käyttötarkoitus on sängyllä lukemiseen pään taakse korokkeeksi. Kangas on Marimekon tehtaanmyymälästä, sisustuskangasta ihan mielettömän upean vihreänä, hieman kiiltävällä pinnalla ja hinta vain 7 euroa metri! Samasta olen tehnyt jo helmalakanan ja petarin pussin ja tähän tyynyyn jäi vielä sopiva kaistale.

Astiakauppaa

EGOT MYYTY!

Koska tuon edellisen postauksen kommenteissa oli useampi Egoista kiinnostunut, niin tehdään nyt niin, että niistä voi esittää tarjouksen osoitteeseen sitruunapuu ät welho piste com. Kuppeja on 8 kpl, kuuteen niistä on aluslautanen. Kaikki sitä isompaa kokoa eli tee/lattemuki.

Lisäksi sarjaan on kaadin. Kaikki priimakuntoisia.

Lisäksi tuonne harmaan Teeman postaukseen oli tullut kommentti, joka saattaa kiinnostaa lukijoista jotakuta, joten nostetaan se samalla tähän etusivulle.

Heippa,minulla on paljon tuota vanhempaa harmaan sävyä ja olisin valmis siitä luopumaan -googlettelemalla päädyin tähän blogiin ja jos täällä joku on vielä kiinnostunut vanhemmasta "savunharmaasta" teemasta, ottakaa ihmeessä yhteyttä ja pian! :)

ansku piste turpeinen ät pp piste inet piste fi

Hinkuvinkuja

Takaraivossa kilkuttelee pieniä (ja isompiakin...) kulkusia asioista, joita pitäisi tai joita olisi kiva hankkia. Hienoja klassikoita, hauskoja pikkujuttuja ja päivityksiä. Sellaisia, jotka tulee ehkä joskus vuosien kuluessa hankittua, joskus hinku hiipuu ajan kanssa.


Sarpanevan pata on yksi sellainen. Se olisi nyt kuukauden kanta-asiakastarjouksessa Stokkalla. Alennus on varsin kohtuullinen. No, tälle kuulle osui enemmän kuin tilasin, muutama eläinlääkärikeikka jne, joten hankinta jää sinne kilkutusosastolle.

Onhan minulla pata, sellainen perinteinen Kokki-pata. Ja ruokaakin tulee aika harvoin laitettua. Ei siis ihan kärkihankinta. Ajatuksena on kuitenkin pikkuhiljaa korvata tarpeeseen ostettuja "geneerisiä" hankintoja laadukkaammilla, ja laatuun sisällytän tässä kohtaa teknisen laadun lisäksi estetiikan ja designarvot.

Jossain taka-alalla haaveilen täydellisen kurinalaisen linjakkaasta kodista, jossa on vain tarpeelliset esineet ja harkitut yksityiskohdat. Ja sitten näen jotain hienoa ja ostan, jos kohdalle ja budjettiin osuu. Se siitä harkitusta. Tavaraa on aivan liikaa.

Tietysti myös mieli muuttuu matkan varrella. Juuri eräs päivä sain itseni kiinni ajatuksesta korvata Ego-teekupit Teemalla, sitä kun on muukin astiasto. Ei niin etten tykkäisi Egoista, tai olisin niihin kyllästynyt, mutta olisi niin kiva, jos kaikki olisi samaa sarjaa. Mutta mitä niillä vanhoilla Egoilla tekisi, mihin ne hukkaisi?

Pikkuhiljaa.

Paperi on ystävä

Kun nenässä on tavaraa enemmän kuin lääkäri määrää, on paperi ystävä. Tähän kohtaan sopii siis hyvin yksi alkuvuoden uutuuksista.

Lambi on tuonut markkinoille uudet kuviot viime vuonna aloitettuun design-sarjaansa. Tuoteperhe on nimetty mahtipontisesti "Unlimited Dreamsiksi" ja sen on kuvittanut suomalainen Emil Bertell. Talouspaperissa on turkoosi kuviointi ja wc-paperissa pinkki.


Sarja on hyvä esimerkki siitä, miten design-ajatusta on tuotu viime aikoina yhä arkisempiin tuotteisiin. Enää designiä eivät ole pelkästään huippukalliit hopeiset kynttilänjalat tai klassikkovalaisimet. Design voi olla myös kulutustavaraa ja edullista sellaista.

Mikä ero sitten on tavallisella kuvioidulla vessapaperilla ja designpaperilla? Onhan näitä nähty, kaikenlaisia oravia ja joulukuvioita papereissa. Tässä kuitenkin toteutuu se, mikä on omasta mielestäni yksi designin tärkeimpiä tunnusmerkkejä - suunnittelija on tiedossa ja nimetty. Materiaalina talous/wc-paperi on suunnittelijalle arvatenkin hyvin haastava, sillä painotekniikka ei ole huippulaatua ja kovin runsasta väritystä ei kannattane suosia. Tässä on jääty melko hienovaraiseen ja neutraaliin kasvikuviointiin, joka tuskin ärsyttää. Ärsytyksen kohteet löytynevät enemmänkin siitä, onko painatus tai peräti "design" tarpeellinen.

Onko sillä väliä millä pyyhkii? Itse olen perinteisesti suosinut laadukkaammasta päästä olevia tuotteita, ihan käyttömukavuuden vuoksi. Valkoisia, painamattomia. Ympäristönäkökulmaakin pyrin tukemaan parhaani mukaan, mutta ihan hiekkapaperiluokkaan ei meikäläistä saa taipumaan. Näillä tuotteilla on ympäristömerkki.

Lisää arkipäivän designtuotteista on viime aikoina nähty mm. Herbinan kuvitetuissa deodoranttipulloissa (Klaus Haapaniemi) ja Oxygenol-hammastahnoissa (Mikko Luotonen).


KLIK KLIK
Lambi Limited Collection

Kosteutta nokkaan

Megalomaanisen flussan kourissa kärvistelevänä pienikin hengityshelpotus on tervetullutta. Niinpä ilmankostutin - se diskovaloilla oleva Medisana - on pöhissyt yötä päivää makkarissa. Se vaihtuisi Fukasawan donitsiin heti, jos rahaa olisi...

Tässä kuitenkin vallan mainio matkavaihtoehto Air-o-Swissiltä. Pieni pussukkaan menevä laite, johon liitetään tavallinen 0,5 litran vesipullo. Saatavissa neljässä värissä (valkoinen, musta, vihreä, purppura). Kulkee näppärästi mukana ja vesipullokin useimmiten on reissussa käsillä.


Firmalta löytyy järeämpiäkin tuotteita, joista esimerkiksi tämä Evaporator-malli on ihan kohtuullisen näköinen, jos nyt ei kaunis, mutta tarpeeksi neutraali esillä olevaksi tavaraksi kuitenkin. Mukana on tekniikka, joka imee huoneen kuivaa ilmaa ja palauttaa sen kosteutettuna takaisin ja lupauksien mukaan riittää jopa 40 m2 ilmankosteuden tasapainottamiseen.


KLIK KLIK
Air-o-swiss

Mustasukkainen Seiska ja Comeback-Kasi

Arne Jacobsenin tuoliklassikosta Seiskasta on tullut Fritz Hansenin tuottama uusi versio, mustajalkainen. On itse asiassa aika hämmentävää, miten paljon pelkkä ohuiden jalkojen värinmuutos muuttaa koko tuolin profiilia.


Helmikuussa markkinoille palaa 8, vuonna 1968 suunniteltu Jacobsenin klassikkosarjaan kuuluva tuoli.


FH:n Jacobsen-katalogissa tapahtuu ilahduttavasti koko ajan. Syyskuussa markkinoille tulivat Seiskan 7 uutta väriversiota. Seitsemän nuorta taiteilijaa sai tehtäväkseen luoda oman versionsa klassikosta. Värejä oli laidasta laitaan, oma suosikkini (ruohonvihreän lisäksi) oli Jaime Hayonin "Polished Aluminium", upean kiiltävä erikoislakattu alumiininväri. Vaan kun hintaa on yli 4000 euroa niin... köh köh.


KLIK KLIK
Fritz Hansen

GD-maratooni

Jouluviikkoa ja välipäiviä on tullut vietettyä lomautettuna ja sekä pakkasen että taloudellisten syiden vuoksi paljon kotosalla. Plus tietysti että karvapoikien kanssa on ollut kiva kölliskellä.

Köllimisviihteeksi tuli haalittua kasaan kaikki DVD:llä julkaistut viisi kautta englantilaista Grand Designs -ohjelmaa, josta on tullut postattua aiemminkin. Sarjaa on satunnaisesti esitetty myös Suomen televisiossa MTV3:lla. Viimeiseen jaksoon pääsin eilen, eli varmaankin noin 50 tuntia rakentamista ja remontointia on tullut katsottua parin viikon aikana.


Sarja on aivan loistava katsaus englantilaiseen yksityisrakentamiseen, erityisesti tietysti sen ääripäihin. Jokaisessa jaksossa esitellään yksi "unelmakoti" ja sen toteutus alusta loppuun. Jakso alkaa aina visiitillä tontille ja siitä lähtien seurataan rakennuksen vaiheita valmiiksi, tai ainakin melkein valmiiksi, asti.

Rakennukset vaihtelevat käsin rakennetusta puumajasta asuntolaivaan, 1300-luvun linnasta moderniin rantahuvilaan. On kaupunkia, maaseutua, rannikkoa, vuoristoa, Lontoota, Skotlantia, kirkkoa, kappelia, latoa, vesitornia, viulutehdasta... Monissa taloissa korostetaan erilaisia ekologisia valintoja, joten senkin puolesta sarja on mielenkiintoista seurattavaa.

Juontaja Kevin McCloud on aivan huippu. Hän osallistuu, omin käsinkin, kommentoi, neuvoo, pyörittelee silmiään ja elää mukana. Englantilaistyylinen sarkastinen piikittely on mukana, mutta ystävällisessä mielessä.

Oma lukunsa on englantilaisen ja suomalaisen rakentamisen erot. "Double glazing" on ihmettelyn aihe, "triple glazing" jo jotain aivan tavatonta. Eristäminen tehdään usein lampaanvillalla, osassa jaksoja myös oljella. Koska projektissa iso osa rakennuksista hyödyntää vanhoja rakennuksia, eroaa rakennuskanta merkittävästi suomalaisesta. Täällä kun tarjolla ei juurikaan ole esimerkiksi noita 1300-luvun linnoja hyödynnettäväksi...

Vesieristäminen tuntuu olevan tuntematon asia, kylpyammeita löytyy myös parketilta ja hanojakin voi olla yhdelle altaalle neljä. Vähemmän tosin uniikkikohteissa käytetään kokolattiamattoja. Aika monia taloja pystytetään sateessa ja rakenteet litimärkinä, sitten vain pintamateriaalit päälle. Mietityttää mitä kaikkea sinne jää muhimaan, kun se ilmasto ei sielläkään saarilla kuivimmasta päästä ole...

Muutamia suomalaisikin bongauksia sarjasta voi tehdä. Ainakin Unikko-lakanat, Oraksen Alessi-hana ja Secton valaisin osuivat silmään, ja yhdessä jaksossa rakennettiin suomalainen, Suomesta tuotu, hirsitalo ja käytiin Suomessa ihan tehtaallakin katsomassa hirsien työstöä.

Ehdottoman nautittavia tv-hetkiä ja nyt sitten vain odotellaan, että jaksoja saataisiin DVD:lle lisää. Vuoden 2009 kausi oli yhdeksäs kausi, joten lisää katsottavaa on tulossa.

Tätä sarjaa voi suositella kaikille omatoimirakentajille, sillä sarjasta huomaa sen, että niin budjetit kuin aikataulutkin paukkuvat rajustikin, lähes jokaisessa jaksossa, ja kaikkea mahdollista voi sattua.

KLIK KLIK
Grand Designs

Nappi kattoon

Huomioikaahan, että vuoden vaihteesta muuttuivat lait ja asetukset ja nyt jokaisessa asunnossa pitää olla yksi palovaroitin alkavaa 60 m2 kohti. Jos tähän mennessä olette pärjänneet yhdellä ja asunnon koko on yli tuon 60 m2, kipinkapin ostoksille!


Minäkin kävin hakemassa yhden uuden napin kattoon. Olisin mielelläni ostanut samanlaisen Jacob Jensenin kuin eteisessäkin on, mutta tähän hätään en sellaista Helsingistä löytänyt. Saa huutaa hep, jos on sellaisen jossain bongannut. Ainoa löytämäni muotoiltu palovaroitin. Päädyin siis pienimpään ja huomaamattomimpaan löytämääni valkoiseen nappiin, 5 vuoden paristolla.

Jälleen kerran pieni natkutus: miksi oi miksi niinkin esillä olevaa esinettä ei kukaan muu kuin Jacob ole muotoillut kivan näköiseksi? Muovikuoret tuskin ovat kalliit valmistaa ja tekniikkakin taipunee monenlaiseen muotoon. Itse pakollinen osio kun on varsin pieni eikä mitään yleistä varoituskoodistoakaan tarvita, kuten palosammuttimen "pakollinen" punainen huomioväri. Kuka tarttuisi tähän?

KLIK KLIK
Jacob Jensen