Sisustusta ja sitruunoita

Arkistolistaus maaliskuu, 2010

Olen kovasti tykästynyt nuoren suomalaisen muotoilijan Sebastian Sandelinin töihin. Modernia, tyylikästä, vähäeleistä muotokieltä, joka miellyttää silmää ja tuntuu ajattomalta.

Eniten mediassa esillä on ollut Cobo-lamppu, jota saa harmaana, valkoisena ja punaisena. Tekisi mieli… hinta hieman satasen päälle. Skanno ja Deco House myyvät.

Nimetön kattolamppu.

Vino-viinilasi. Kierrätysmateriaalista, jokainen lasi uniikki.

Kaato-kaadin. Puhallettua lasia, 0,5 litraa.

Jopa nettisivutkin huutavat laatua ja hyvää designiä. Uskon, että tässä on tyyppi, jonka tekemisiä kannattaa seurata.

KLIK KLIK
Sebastian Sandelin

Ei ihan äkkiseltään uskoisi, että pahvi on sopiva valmistusaine leikkuulautaan.

Mutta niin se vaan on. EcoChef-leikkuulaudan materiaali on 100 % kierrätyspahvia. Se kestää konetiskauksen, ei tylsytä veitsiä ja luvataanpa sen olevan pinnaltaan niin tiivis, ettei päästä bakteereja lävitseen tai kertymään pinnalleen. Ei myöskään kerää makuja tai tuoksuja.

Stokka ainakin myy.

KLIK KLIK
EcoChef

Astiakaapin yhdenmukaistusprojekti etenee pienin askelin. Kuten aiemmin todettu, myin Egot pois. Tilalle ostin Iittalan Teemaa, jota astiasto pääosin muutenkin on. Sopivia värejä oli tarjolla vain mustaa ja valkoista, vielä kun saisi sekaan pari mukia harmaata niin olisi senkin puolelta yhdenmukaista.

KLIK KLIK
Iittala –> Linkit

Olen viime aikoina tutkaillut ahkerasti asuntomarkkinoiden tarjontaa, ja se on näyttänyt kovin kuivalle. Tuntuu, että asuntoja on myynnissä hurjan vähän ylipäätään, saati sellaisia, joissa olisi potentiaalia joko pienemmällä pintasilauksella tai täydellä pommiremontilla.

Ja ne hinnat. Lama ei ole tuonut ainakaan hintojen laskua, päinvastoin, nousua näyttäisi näppituntumalla olevan. Ehkä syynä on se, että tavara ei liiku, kukaan ei uskalla pistää myyntiin ja ne vähät mitä ovat, ovat sitten hinnakkaita. Mikä taas hillitsee ostamista, mikä hillitsee myymistä jne.

Niillä alueilla, joita olen katsellut, on taloyhtiöiden kunnossa eroja. Remontteja on tehty ja tekemättä, mikä ei välttämättä tunnu hinnoissa. Jos muutamien vuosien sisään on napsahtamassa sekä julkisivu- että putkiremontti, pitäisi sen näkyä hinnassa reippaasti. Lisäksi tontin omistus on sellainen, jota joutuu katsomaan, osa tonteista on Helsingin kaupungin vuokratontteja, joiden vuokrasopimukset voivat olla umpeutumassa piankin. Sopimuksen umpeutuessa vuokrat voivat nousta rajustikin, mikä vaikuttaa vastikkeeseen tai taloyhtiö voi päättää lunastaa tontin, josta voi seurata parhaillaan kymmenien tuhansien eurojen lisähinta.

Olen viihtynyt nykyisessä asunnossani hyvin. Sijainti on erinomainen, asunto kiva, rempattu mieleiseksi (pikkuisen olisi vielä tekemistäkin, jos budjettia ja resursseja olisi). Taloyhtiö on pääosin hyvässä kunnossa, melkein satavuotiaassa talossa toki remonttikohteita löytyy, mutta isoimmat on tehty (putket, julkisivu) ja pienempiä tehdään tasaiseen tahtiin (katto parhaillaan, piha kesällä jne), jotta talo pysyykin kunnossa. Asunnossa sinällään ei ole kuin yksi puute: siinä voisi olla yksi, pienikin, huone lisää. Työ/vierashuone olisi paikallaan. Joku, mihin voisi ahtaa askarteluprojektit, ompelukoneen, satunnaiset vieraat. Näidenkin kanssa on voitu elää.

Nyt kuitenkin asumismukavuus on laskenut dramaattisesti, kun alakertaan vaihtuivat asukkaat viime vuoden puolella. Asukkailla on intensiivinen musisointiharrastus, jota lautalattiaisessa talossa saa seurata myös yläkerta. Kun työpäivän jälkeen kohtuullisen väsyneenä haluaisi oman kodin rauhaan, vastassa voi olla useamman tunnin soittoharjoittelua. Parhaimmillaan jokaisena päivänä viikosta ja viikonloppunakin. Kun soitto kuitenkin soi ei-hiljaisuusaikana, ei asiassa ole valittamista. Jokaisella on oikeus kotonaan harrastaa. Minä kuitenkin kaipaisin rauhaa kotonani, mahdollisuutta valita mitä musiikkia kuuntelee, mahdollisuutta lukea rauhassa, katsella tv:tä rauhassa, olla hiljaa.

Mutta voihan sitä käydä vaihdossa huonostikin. Alakerran lisäksi voi yläkerrassa olla tuubansoittaja. Mistä sitä koskaan ostaessaan tietää.

Onneksi kissanäyttelyharrastus on näyttäisi pitävän huolta siitä, että kerran kuukaudessa pääsee viikonlopuksi hotelliin yöksi, rauhaan.