Sisustusta ja sitruunoita

Arkistolistaus tammikuu, 2010

Megalomaanisen flussan kourissa kärvistelevänä pienikin hengityshelpotus on tervetullutta. Niinpä ilmankostutin – se diskovaloilla oleva Medisana – on pöhissyt yötä päivää makkarissa. Se vaihtuisi Fukasawan donitsiin heti, jos rahaa olisi…

Tässä kuitenkin vallan mainio matkavaihtoehto Air-o-Swissiltä. Pieni pussukkaan menevä laite, johon liitetään tavallinen 0,5 litran vesipullo. Saatavissa neljässä värissä (valkoinen, musta, vihreä, purppura). Kulkee näppärästi mukana ja vesipullokin useimmiten on reissussa käsillä.

Firmalta löytyy järeämpiäkin tuotteita, joista esimerkiksi tämä Evaporator-malli on ihan kohtuullisen näköinen, jos nyt ei kaunis, mutta tarpeeksi neutraali esillä olevaksi tavaraksi kuitenkin. Mukana on tekniikka, joka imee huoneen kuivaa ilmaa ja palauttaa sen kosteutettuna takaisin ja lupauksien mukaan riittää jopa 40 m2 ilmankosteuden tasapainottamiseen.

KLIK KLIK
Air-o-swiss

Arne Jacobsenin tuoliklassikosta Seiskasta on tullut Fritz Hansenin tuottama uusi versio, mustajalkainen. On itse asiassa aika hämmentävää, miten paljon pelkkä ohuiden jalkojen värinmuutos muuttaa koko tuolin profiilia.

Helmikuussa markkinoille palaa 8, vuonna 1968 suunniteltu Jacobsenin klassikkosarjaan kuuluva tuoli.

FH:n Jacobsen-katalogissa tapahtuu ilahduttavasti koko ajan. Syyskuussa markkinoille tulivat Seiskan 7 uutta väriversiota. Seitsemän nuorta taiteilijaa sai tehtäväkseen luoda oman versionsa klassikosta. Värejä oli laidasta laitaan, oma suosikkini (ruohonvihreän lisäksi) oli Jaime Hayonin “Polished Aluminium”, upean kiiltävä erikoislakattu alumiininväri. Vaan kun hintaa on yli 4000 euroa niin… köh köh.

KLIK KLIK
Fritz Hansen

Jouluviikkoa ja välipäiviä on tullut vietettyä lomautettuna ja sekä pakkasen että taloudellisten syiden vuoksi paljon kotosalla. Plus tietysti että karvapoikien kanssa on ollut kiva kölliskellä.

Köllimisviihteeksi tuli haalittua kasaan kaikki DVD:llä julkaistut viisi kautta englantilaista Grand Designs -ohjelmaa, josta on tullut postattua aiemminkin. Sarjaa on satunnaisesti esitetty myös Suomen televisiossa MTV3:lla. Viimeiseen jaksoon pääsin eilen, eli varmaankin noin 50 tuntia rakentamista ja remontointia on tullut katsottua parin viikon aikana.

Sarja on aivan loistava katsaus englantilaiseen yksityisrakentamiseen, erityisesti tietysti sen ääripäihin. Jokaisessa jaksossa esitellään yksi “unelmakoti” ja sen toteutus alusta loppuun. Jakso alkaa aina visiitillä tontille ja siitä lähtien seurataan rakennuksen vaiheita valmiiksi, tai ainakin melkein valmiiksi, asti.

Rakennukset vaihtelevat käsin rakennetusta puumajasta asuntolaivaan, 1300-luvun linnasta moderniin rantahuvilaan. On kaupunkia, maaseutua, rannikkoa, vuoristoa, Lontoota, Skotlantia, kirkkoa, kappelia, latoa, vesitornia, viulutehdasta… Monissa taloissa korostetaan erilaisia ekologisia valintoja, joten senkin puolesta sarja on mielenkiintoista seurattavaa.

Juontaja Kevin McCloud on aivan huippu. Hän osallistuu, omin käsinkin, kommentoi, neuvoo, pyörittelee silmiään ja elää mukana. Englantilaistyylinen sarkastinen piikittely on mukana, mutta ystävällisessä mielessä.

Oma lukunsa on englantilaisen ja suomalaisen rakentamisen erot. “Double glazing” on ihmettelyn aihe, “triple glazing” jo jotain aivan tavatonta. Eristäminen tehdään usein lampaanvillalla, osassa jaksoja myös oljella. Koska projektissa iso osa rakennuksista hyödyntää vanhoja rakennuksia, eroaa rakennuskanta merkittävästi suomalaisesta. Täällä kun tarjolla ei juurikaan ole esimerkiksi noita 1300-luvun linnoja hyödynnettäväksi…

Vesieristäminen tuntuu olevan tuntematon asia, kylpyammeita löytyy myös parketilta ja hanojakin voi olla yhdelle altaalle neljä. Vähemmän tosin uniikkikohteissa käytetään kokolattiamattoja. Aika monia taloja pystytetään sateessa ja rakenteet litimärkinä, sitten vain pintamateriaalit päälle. Mietityttää mitä kaikkea sinne jää muhimaan, kun se ilmasto ei sielläkään saarilla kuivimmasta päästä ole…

Muutamia suomalaisikin bongauksia sarjasta voi tehdä. Ainakin Unikko-lakanat, Oraksen Alessi-hana ja Secton valaisin osuivat silmään, ja yhdessä jaksossa rakennettiin suomalainen, Suomesta tuotu, hirsitalo ja käytiin Suomessa ihan tehtaallakin katsomassa hirsien työstöä.

Ehdottoman nautittavia tv-hetkiä ja nyt sitten vain odotellaan, että jaksoja saataisiin DVD:lle lisää. Vuoden 2009 kausi oli yhdeksäs kausi, joten lisää katsottavaa on tulossa.

Tätä sarjaa voi suositella kaikille omatoimirakentajille, sillä sarjasta huomaa sen, että niin budjetit kuin aikataulutkin paukkuvat rajustikin, lähes jokaisessa jaksossa, ja kaikkea mahdollista voi sattua.

KLIK KLIK
Grand Designs

Huomioikaahan, että vuoden vaihteesta muuttuivat lait ja asetukset ja nyt jokaisessa asunnossa pitää olla yksi palovaroitin alkavaa 60 m2 kohti. Jos tähän mennessä olette pärjänneet yhdellä ja asunnon koko on yli tuon 60 m2, kipinkapin ostoksille!

Minäkin kävin hakemassa yhden uuden napin kattoon. Olisin mielelläni ostanut samanlaisen Jacob Jensenin kuin eteisessäkin on, mutta tähän hätään en sellaista Helsingistä löytänyt. Saa huutaa hep, jos on sellaisen jossain bongannut. Ainoa löytämäni muotoiltu palovaroitin. Päädyin siis pienimpään ja huomaamattomimpaan löytämääni valkoiseen nappiin, 5 vuoden paristolla.

Jälleen kerran pieni natkutus: miksi oi miksi niinkin esillä olevaa esinettä ei kukaan muu kuin Jacob ole muotoillut kivan näköiseksi? Muovikuoret tuskin ovat kalliit valmistaa ja tekniikkakin taipunee monenlaiseen muotoon. Itse pakollinen osio kun on varsin pieni eikä mitään yleistä varoituskoodistoakaan tarvita, kuten palosammuttimen “pakollinen” punainen huomioväri. Kuka tarttuisi tähän?

KLIK KLIK
Jacob Jensen