Teema kasvaa

Iittala on tuonut vanhaan klassikkoon, Teemaan, muutaman täysin uuden osan. Koska alkuperäinen suunnittelija Kaj Franck ei ole enää käytettävissä, on muotoilussa ollut mukana Heikki Orvola.


Uusista osista "erilaisin" on teräksinen viiden litran kulho. Siinä on muovikansi, joten käy paitsi valmistus- ja tarjoiluastiasta, myös säilytykseen.


Jo ennestään Teemaan on kuulunut tarjoilukulho kannella, mutta tässä uudessa 3,4 litran kulhossa on samanlainen muovinen kansi kuin teräksisessäkin uutuudessa. Tätä kulhoa on saatavana mustana ja valkoisena.


Lisäksi sarjaan on lisätty lasinen jälkiruokakulho, jota saa useassa eri värissä, mukaanlukien kevään kausiväri omenanvihreä.

KLIK KLIK
Iittala ->

Lehdet kassiin

Hain vihdoin viime viikolla pitkään, suorastaan vuosia, harkitsemani lehtikeräystelineen. Se on Everyday Designin suunnittelema, hyvin yksinkertainen metallinen kehikko, johon voi ripustaa tavallisen paperikassin. Jos haluaisi oikein hienostella, hankkisi ison kasan valkoisia paperikasseja tähän tarkoitukseen. Ja painaisi tai muuten kuvioisi kylkeen jotain hauskaa. Vaikkapa sitruunan.

Saatavana eri väreissä, omani tietysti vihreä, vaikka hopeakin oli harkinnassa.

Nyt pitäisi vielä jaksaa raahata vanha, samaa tarkoitusta palvellut sinkkitynnyri vintille. Keuhkotauti on vienyt voimat ja innon nyt viikoksi, mutta eiköhän tästä vielä nousta. Vintillekin.

KLIK KLIK
Everyday Design

Lehmien ei tarvitse lentää

Kuten kesällä ennustin, jos Heath Ledger ei saa Oscaria Jokerin roolista, lehmät lentävät. Saihan se, ja ihan ansiosta.

Onneksi on kotona tuo oma Jokeri Pokeri Poks.

Muita leffoja en ehdokkaista olekaan nähnyt, joten huono arvioida menikö muut palkinnot kohdalleen. Se tosin on vääryys, ettei Mickey Rourke saanut palkintoa. Ei niin, että olisin elokuvan nähnyt tai en pitäisi Sean Pennistä, päinvastoin, pidän kovastikin, mutta Mickey oli silloin joskus nuoruusvuosina niiiiiin lääh, että jo niistä ansioista Oscarin olisi pitänyt tulla. Nykyisestä viis.

Viimeksi olen nähnyt Dome Karukosken Kielletyn hedelmän. Muutamista häiritsevistä seikoista ja tarinan ennalta-arvattavuudesta huolimatta vallan kelpo katsottava.

Designsisaruksia: Pehmeitä kiviä

Huopa on hyvin trendikäs materiaali ollut jo muutaman vuoden ja veikkaisin, että ainakin jossain määrin tullut myös jäädäkseen sisustukseen, niin monikäyttöinen ja muotoiltava se on. Ja mukava ja luonnollinen.

Huovasta tehtyjen kivien idea on hieno, ja ottaisin mielelläni iiiison kasan sellaisia kotiin, jos vain tilaa (ja rahaa) olisi. Valitettavasti ne tarvitsisivat paljon tilaa ympärilleen, että näyttäisivät joltain.

Ensimmäisenä muistan nähneeni ranskalaisen Smarin Designin Livingstones-huopakiviä jo muutama vuosi sitten.


Samalla formaatilla huopaisia sisustuskiviä on tehnyt myös eteläafrikkalainen Ronel Jordaan.


Pienempiä, mutta vastaavia, löytyy kanadalaisen Molo Desiginin valikoimista.


KLIK KLIK
Ronel Jordaan
Molo Design
Smarin Design

Ei ole Nuuttia näkynyt

Täällä vietetään edelleen joulua. Joulukuusi on olohuoneessa vaikka on helmikuu. Siitä taisikin tulla pysyvämpi kalustuksen osa.

Puolet syystä on se, että se onkin ollut ihan kivan näköinen, eikä varsinaisesti joulukuusimainen. Sopii ihan hyvin sisustukseen eikä Maunokaan ole siitä kiinnostunut.

Täytyy myöntää, että osansa on ollut laiskuudellakin. En ole jaksanut paketoida sitä ja ennenkaikkea käydä raivaamassa ennestään täydestä ja melkoisen organisoimattomasta vinttikomerosta sille tilaa. Ei ihan helppo homma ja vielä kylmässä vintissä. Ehkä jossain vaiheessa kevään aikana, vaikkapa talvilomalla.

Eero lisää vauhtia

Lisää, lisää, lisää...

Taas on tullut Eero Aarniolta pari uutta valaisinta myyntiin. Tai no, nämä olivat esittelyssä jo Design Forumin Kaj Franck -näyttelyssä. Nyt valaisimet ovat kuitenkin tarjolla verkkokaupassa, saatavilla (ja myös hinta vahvistuu) helmikuun aikana, luvataan.


Iso kaareva malli on nimeltään Flamingo ja siinä on käytetty energiansäästölamppua. Se on iso, melkein metri kertaa metri. Näyttävyyttä siis piisaa. Olisipa mukava valokaari vaikka makkarin ikkunalla...


Pienempi on nimeltään Flat ja sitä saa kolmessa eri värissä: punainen, keltainen ja valkoinen. Samoin se on varustettu energiansäästölampulla ja sitä saa myös kolmen paketissa. Mutta missä on vihreä!?!

KLIK KLIK
Design Eero Aarnio ->

Maaottelu ohi

Kipaisin eilen viime tipassa vilkaisemassa Design Forumissa Suomi-Tanska valaisinmaaottelun. DF:n näyttelyt ovat siitä mukavia, että ne ovat yleensä aika suppeita, tilankin vuoksi, ja niihin on vapaa pääsy, joten näyttelyn katsastaa kätevästi ohimennen.

Tämänkertainen aihe oli tietysti erityisen mielenkiintoinen, vaikkakin suurin osa tuotteista oli tuttuja ja niitä näkee kaupoissakin. Erityisen hyvää palvelua olivat näyttelyssä jaetut esitteet, jopa hinnasto. Tietää heti mistä on varaa haaveilla.

Omat suosikkini olivat tanskalaisia (jos ei mainita Eero Aarnion Origoa, joka minulla onkin jo kotona). Ylimmässä kuvassa oleva Hans Sandgren Jakobsenin Radon on ihanan pelkistetty ja perusmuotoinen (kolmio, puolipallo), aikaa kestävä valaisin, jota saa niin pöytä- kuin lattiakokoisenakin. Toinen mukava tuttavuus oli Christina Halskovin ja Hanne Dalsgaardin Flamingo, jota oli muistaakseni kolmea eri kokoa. Pehmeitä pyöreitä muotoja ja kaunis lasivarjostin. Molempien valmistaja Lightyears A/S, kuten itse asiassa kaikkien näyttelyssä olleiden tanskalaisten valaisinten.



KLIK KLIK
Lightyears

Elämäntyyliä

Tänään on avautunut uusi tv-kanava, Nelosen "lifestylekanava" Liv. Kanava aloitti tänään ainakin kaapelitalouksissa, ilmeisesti vähän myöhemmin antenninäkyvyydessä?

Ohjelmat ovat kuulemma pääosin "anglosaksista" alkuperää, eli eurooppalaisia, kanadalaisia ja saksalaisia, jotain amerikkalaistakin on joukossa. Toivottavasti laatu on parempi kuin Nelosen toisella digikanavalla JIMillä - myönnän että sitä on tullut katsottua äärimmäisen vähän, mutta mielikuva siitä on halpaohjelmia tyyliin "korjaamme pakoputken", "tutustumme jyrsimeen" ja "rajuimmat poliisikaahausvideot".


Joka tapauksessa, kanavalta tulee joka päivä yhdeksältä sisustusohjelmaa. Vielä on näkemättä mikä niiden taso ja kiinnostavuuden aste on, mutta katsellaan. Ja kertokaa, jos satutte katsomaan!

KLIK KLIK
Liv

Disco inferno

Ostamassani ilmankostuttimessa on varsin "mielenkiintoinen" ominaisuus: valo. No, perusvalo nyt on ihan OK, hieman sinertävä, kohtuullisen väritön (toimiihan masiina myös herätyskellona). Sen sijaan käsittämätön hilipatiominaisuus on värivalo. Värejä on kolme: sininen, punainen ja vihreä (RGB). Valittavan kolmen eri värin lisäksi on valinnoissa myös vaihtuva: väri vaihtuu hiljalleen toiseen väriin niin että kaksi väriä palaa yhtäaikaa hetken - tällä saadaan kolme lisäväriä eli perusvärien yhdistelmät (CMY). Ah autuutta, onkohan tätä ominaisuutta joku ihan oikeasti kaivannut?

Muuten kostutin on ollut kohtuullisen miellyttävä tuttavuus. Sen höyry on viileää ja antaa makuuhuoneeseen raikkaan, hieman kostean ilman. Koko vuorokautta höyrystintä ei voi päällä pitää, ikkunat alkavat vetämään huurteeseen eli kosteutta tulee liikaakin, mutta yökäytössä se on ollut vallan sopiva.

Ilmanpuhdistimen toiminta on hieman vaikeammin havaittavaa, mutta yhdessä näillä kahdella näkyvä pöly on kyllä merkittävästi makuuhuoneesta vähentynyt. Vaikka puhdistimen tehon luvataan riittävän 79 m2 tilaan, ei se normaaliteholla (hiljaisin) kyllä näyttäisi jaksavan ihan koko asuntoon vaikuttaa, ainakaan näkyvästi, mutta se olisikin jo paljon, koska asunnossa on kuitenkin eri huoneita ja kone on "perimmäisessä nurkassa". Täydellä teholla sitä ei jatkuvasti voi pitää, ääni on sen verran kova, mutta normaaliteholla tasainen hurina on niin pientä, että sen vieressä voi vallan hyvin nukkua.

Stefan ja Matilda

Tuleekohan kenellekään mieleen Lundista muuta kuin puiset tikapuuhyllyköt opiskelijaboksissa? Keltaista mäntyä pakattuna piukkaan kirjoja.

Lundia on yrittänyt pyristellä irti tästä mielikuvasta, tosin ei erityisen rajuin elein. Valikoimassa on perinteisten keltamäntyisten tikasten lisäksi valkoisia ja osavalikoimakin on laajentunut vuosien saatossa.

Muutama vuosi sitten valikoima laajeni valaisimiin ja niiden suunnittelijan mukana kyytiin tuli modernia muotoilijapolvea: Jukka Korpiheteen valaisimet ovat näkyneet monessakin paikassa. Lundialla on myös pieni lasimallisto suunnittelijanaan Markku Salo. Sohvapuolella on näyttäytynyt Harri Koskinen.


Uusimman tuotteen mukana suunnittelijakaartiin astuu toinen tunnettu nimi: Stefan Lindfors on suunnitellut uuden Matilda-keittiöjakkaran. Jakkara on hyvin lindforsmainen, siinä on jotain rajoja rikkovaa muodossa ja kuviointikin linkittyy suunnittelijaan hyvinkin selvästi.

Saatavilla viidessä eri värissä: huopaa, viilua ja kuviointia. Tammea, harmaata, punaista ja valkoista. Hinnat pintamateriaalista riippuen 300 euron paremmalla puolella.

KLIK KLIK
Lundia

Taantuma alkaa purra

Pitkään suosiossa ollut sisustus- ja remontointiala alkaa yskimään, kun taantuma etenee. Asuntotuotanto ja -kaupat ovat hiljenneet ja se koettelee väistämättä myös sisustamista. Ihmiset ovat vaisuja liikkeissään, hankintoja harkitaan ja pistetään jäihin, kun tulevaisuusnäkymät ovat joko synkät tai hämärän peitossa.

Kuinka moni on himmannut ostojaan taloustilanteen vuoksi? o/ Täällä ainakin, ihan pakosta, koska olen osa-aikaisesti lomautettuna, joten tulotkin ovat normaalia pienemmät. Tulevaisuudesta ei osaa sanoa mitään, suuntaan eikä toiseen, joten varautuminen on ihan pakolllista.

Yskimisestä on konkreettisia esimerkkejä: sekä Keittiö.net (ja sen sivutoimet, Kaakeli.net ja ryppään kaupat) että kalusteketju Koti-idea on haettu konkurssiin. Suurin osa Koti-idean myymälöistä on jo suljettu, jonkunlaista jatkoa suunnitellaan eestiläisten sijoittajien varassa. Molemmat liikkeet ovat enemmänkin ns. tuulipukutasoa kuin varsinaista designia, mutta kertoohan tuokin alasta.

Historiassa on todistettu monta talousaaltoa ja yleensä trendit menevät niin että kun on nousukausi, nousevat esiin luonnonmateriaalit ja maanläheisyys, kun laskukausi, kansa haluaa hilpettä ja hilua ankean arjen vastapainoksi. Näemmekö kohta glitterivyöryn?

Kevätaurinkoa

Arabia/Iittala on esitellyt kevään uutuusvärit. Valoa ja väriä on tarjolla pirteässä ja reippaassa muodossa.

Iittalan puolella uutuuksiin kuuluu Kartio-sarjan pirteä omenanvihreä. Saatavina laseja ja kaadin. Näitä voisi itsekin harkita piristämään harmaita Kartioita, jotka jo kaapista löytyvät (ihan niinkuin tarvitsisi enää yhtään uutta lasia tai kaadinta...). Sama omenanvihreä väri on tarjolla myös Aino Aalto -lasistossa.


Arabian puolella uutuuksissa on rätväkkä oranssi ja mustikansininen KoKo. Oranssi on luonnossa todella vahva oranssi, hyvin täyteläisen punainen ja huikean kirkas. Ei omia lempivärejäni, mutta joka oranssista tykkää niin tässä on täydellinen astiaston piriste. Ei ehkä koko asiastoa kannata oranssina hankkia, mutta mustan tai valkoisen kaverina piristää varmasti. Mustikansininen on hyvin lähellä Teeman sinistä, ja kun astiatkin ovat muodoiltaan hyvin lähellä niin yhdistely on helppoa.



KLIK KLIK
Iittala ->

Ja paperintehtaat pelastuvat...

(Tämä ei liity sisustamiseen, eikä designiin, mutta kuluttamiseen ja sitruunoihin kyllä...)

Jo vuosia on puhuttu "paperittomasta toimistosta". Kuinka moni on tietoisesti vähentänyt paperinkulutustaan? Kuinka monella on työ- tai muun sähköpostin sigissä "please consider before printing this document" tai jotain muuta vastaavaa ympäristötietoista?

OP-Pohjola on päättänyt tehdä parhaansa paperintuotannon lisäämiseksi ja suomalaisten, tällä hetkellä talousvaikeuksissa kieriskelevien, paperitehtaiden pelastamiseksi.

Minulla on työn puolesta OP-Pohjolan sairausvakuutus, "korvaten" työterveyshuollon. Vakuutuksesta korvataan lääkäripalkkiot, laboratoriotutkimukset, reseptilääkkeet jne. Tämä vakuutus meillä on ollut jo useamman vuoden. Tähän asti se on toiminut hienosti luottokortin kaltaisella kortilla. Lääkäriasemalla ja apteekissa näytetään korttia ja laskutus menee suoraan OP-Pohjolaan.

Ei enää tämän vuoden alusta.

Nyt kortti on muuttunut nimettömäksi ja mukana pitää kuljettaa "turvaselvitykseksi" kutsuttua paperinippua, A4-kokoisia arkkeja. No arvatkaapa ovatko paperit aina mukana, kuten esimerkiksi luottokortti lompakossa? Ne ovat tietysti tasan väärässä paikassa, kun lääkäriin pitäisi mennä. Jos ylipäätään tietää, että on menossa lääkäriin, voihan sitä joskus joutua menemään yllätyksenäkin, kesken päivän, ilman että tietää muistaa ottaa paperinivaskan mukaan.

Tämän ongelman ratkaisemiseksi papereista tietysti pitää ottaa kopioita. Töihin, kotiin, vakkarikassien sivutaskuun. Ovat muuten varmaan tosi hyvässä kunnossa vuoden kassissa pyörimisen jälkeen...

Pari viikkoa sitten kävin sattuneesta syystä lääkärissä. No, siellähän otetaan vastaanotossa kopiot sekä kortista, että näistä papereista. Lääkäri määräsi labraan. Menin, ja taas vastaanotossa otettiin kopiot. (Kysyimme muuten voisiko käyttämämme lääkäriasemaketju tallentaa jokaisen työntekijän tietoihin tiedon siitä, että vakuutus on, jolloin papereita ei tarvitsisi kuljettaa mukanaan - ei kuulemma onnistu.) Labravastausten tultua menin tietysti uudelleen vastaanotolle kuulemaan tuloksia - papereista tietysti otettiin kopiot vastaanotossa.

Jotta lääkäri ei olisi aivan toimeton, hän tietysti määräsi lääkkeet. Ennen niiden ostaminen onnistui myös apteekissa kätevästi kyseisellä kortilla. Ehei, ei enää. Nyt lääkkeet ostetaan omalla rahalla, täytetään netissä vahinkoilmoituskaavake, otetaan kopiot resepteistä ja lähetetään ne kuittien kanssa vakuutusyhtiöön. Ja toivotaan, että sähköisesti täytetty vahinkoilmoitus ja postitse lähetetyt kopiot kohtaavat jossain vakuutusyhtiön syövereissä.

Eilen tuli postia vakuutusyhtiöltä. Se oli kirje, että vakuutukseeni liittyen on suoritettu korvaus, lääkäriasemalle. Oletettavasti samanlainen kirje tulee myös toisesta lääkärikäynnistä. Ja lääkekorvauspäätös myös, kirjeenä. Sain jo tekstiviestin, että korvaushakemus on vastaanotettu ja se käsitellään kun tositteet ovat saapuneet, postitse.

Että eipä ole kyllä paperitehtailla huolen häivää, kun OP-Pohjola on keksinyt paperilla kulkevan ikiliikkujan. Kehitys ei tässä kohtaa ole kehittynyt, vaan kääntynyt takaisin paperiblankettien täyttöön ja postitteluun.

Tarjotintiedote

Kaikille viime viikolla Eero Aarnion Poni-tarjottimia ihastelleille tiedoksi: tarjottimia saa toistaiseksi vain verkkokaupasta. Siispä tilaamaan!

Pyyhkeitä Helsingille

Kanadasta Suomeen päätynyt suunnittelija Elisabeth Salonen on suunnitellut Helsingin jugend-arkkitehtuuriin perustuvan tekstiilisarjan Helsinki Remade. Näiden kuvioiden lähteet ovat talojen seinistä löytyvissä kuvioissa.

Ihan kuin tässä nyt tarvitsisi enää yhtään keittiöpyyhettä...



KLIK KLIK
Mottoform

Palkittuja paperisäkkejä

Paperinarutuotteistaan tunnettu Woodnotes on jälleen palkittu maailmalla, tällä kertaa Kölnissä Interior Innovations Awardilla My- ja Roo-säkkituoleistaan. Tuolit on suunnitellut Ulla Koskinen.


My on tuoleista, vai pitäisikö sanoa säkeistä, pienempi, Roo puolestaan isompi.



Ja jälleen kerran pääsen purnaamaan lempiaiheestani. Ei mitään tietoa aiheesta Woodnotesin nettisivuilla! Jos klikkaa kohtaa News/Events mitä löytääkään: "New items in collection 2007". 2007?!? Nyt eletään vuotta 2009, ei 2007 vuoden kokoelmat ole enää uutinen vuonna 2009! Haloo!

Yhtiö on laskenut liikkeelle aiheesta lehdistötiedotteen, miksi sitä ei löydy sen omilta nettisivuilta? Lehdistötiedotteen on allekirjoittanut design management -toimisto Huippu. No arvatkaapa löytyykö Huipun sivuilta aiheesta jotain? Eiiii, siellä toivotellaan hyvää joulua! Tosi huippua!

Miten ihmeessä suomalaisilla designyrityksillä on varaa olla panostamatta markkinointiviestintään? Miten ihmeessä niihin ei ole pesiytynyt edes sitä yksinkertaista tapaa, että lehdistötiedotteet löytyvät yrityksen nettisivuilta, ihan kaikkien luettavaksi? Tapa on kuitenkin ihan normaali käytäntö esimerkiksi teollisuuden puolella.

Taas kaivataan sitä oman hännän nostoa!

Internetin ja nettisivujen vahvin puoli on kautta aikojen ollut nopeassa päivitettävyydessä. Se on se ominaisuus, jolla erottaudutaan esimerkiksi lehdistä ja esitteistä. Miksei sitä puolta hyödynnetä, vaan päinvastoin, laiminlyödään naurettavuuksiin asti? Mitä hyötyä on nettisivujen NEWS-osiolla, jos sitä on viimeksi päivitetty toissavuonna? Kannattaako koko osioita silloin edes olla sivustolla?

KLIK KLIK
Huippu
IMM Award
Woodnotes