Sisustusta ja sitruunoita

Arkistolistaus syyskuu, 2009

Yksi Habitaren herkuista oli Imabari, japanilaiset pyyhkeet ja kylpyhuonetekstiilit. Imabari ei itse asiassa ole varsinainen tuotenimi vaan japanilaisen pikkukaupungin nimi, josta eri tuottajat olivat yhdessä pyyhkeineen liikkeellä.

Tuotteet oli jaettu neljään erilaiseen teemapöytään, joista ihanin oli pöytä jossa oli erilaisilla pintastruktuureilla varustettuja kylpyhuonemattoja. Kaikki japanilaisesta luonnosta ja sen muodoista kertovia. Näistä voisi useampikin päätyä kylpyhuoneeseeni.

Toistaiseksi pientä osaa tuotannosta saa Helsingistä Viiskulmassa sijaitsevasta Commonista. Uskoisin, että messujen jälkeen jälleenmyyjiksi on tyrkyllä muitakin, niin herkullisia tuotteet olivat.

KLIK KLIK
Common

Syksyn sisustustapahtumien huipentuma Habitare alkaa olla loppumetreillä ja siirtyy tästä jokavuotiseen rytmiin jatkossa. Eilen lauantaina tuli vietettyä melkein 7 tuntia paikan päällä koko näyttely koluten. Alla kuvallisia tunnelmia.

Tungosta ei ollut niin paljon kuin lauantaiksi olisi pelännyt, vaan oikeastaan melko väljääkin. Liekö tapahtuma kärsinyt yleisökadosta näin lama-aikana.

Jonkilainen jälkimaku on linjattomuus, pysähtyneisyys ja ehkä jopa latteus. Onko sitten kyseessä taantuman aikainen downgreidaus budjeteissa vai mikä. Uskallusta ei juurikaan näkynyt, tasapaksuutta kylläkin.

Yleensä tapahtumassa on ollut aika selvästi näkyvissä trendit, mutta nyt selkeät yhteiset linjat puuttuivat. Esimerkiksi mikään väri ei noussut yli muiden. Enemmänkin joko värittömyys tai sitten “kaikki värit saatavana” -asenne. Ikäänkuin kosiskeltaisiin vähän kaikkia. Myös pintamateriaaleja oli valtavat määrät, mutta ehkä voiton vei kiiltävä pinta, edelleen. Ei metallisena, vaan valkoisena tai läpinäkyvänä. Kultaa tai hopeaa näkyi hyvin vähän.

Corian, Durat ja muut komposiittimateriaalit ovat ehdottomasti tämän hetken esitellyimmät materiaalit. Niihin törmäsi melkein joka osastolla, muodossa tai toisessa.

Vihreys toki oli esillä, ekologisuutta ei näinä päivinä kukaan eikä mikään voi sivuuttaa olankohautuksella. Yksi parhaista trendeistä ikinä.

Jotenkin jäi tunne, että Habitare on entistä enemmän siirtynyt massojen sisustusmessuihin ja pois trendinnäyttäjien, uutuuksien ja ammattilaisten suunnasta. Voisin kuvitella, että ammattilaiset eivät kyseisiltä messuilta juurikaan saaneet mitään. Olisiko aihetta jossain kohti erottaa kaksi eri tapahtumaa, sisustusmessut maskuineen ja suomisoffineen ja trendien, designin ja muotoilun näyttäjät erikseen?

Jälkimaku ei ole negatiivinen, vaikka tässä ehkä sitä puolta enemmän tulikin. Päivä oli viihdyttävä, seura hyvää ja makupalojakin jäi kyytiin. Niistä enemmän erillisissä postauksissa.

Lähinnä tee- ja kahvipannuistaan ja niihin liittyvistä tarvikkeista tuttu Bodum on tuonut mallistoonsa uutuutena värin ja sitä onkin aika reippaasti. Linjat ovat perinteistä bodumilaista, mutta väriskaala on raikas ja valinnanvaraa piisaa. Myös perinteiset hyväksi havaitut mallit ovat mukana.

Uutta ovat mm. leivänpaahtimet, joita on tarjolla koko väriskaalan verran.

Laseissa on hieman Iittalan HotCool-henkeä, mutta kuvan perusteella näyttäisi siltä, että panta pysyy paikoillaan, toisin kuin Iittalan laseissa, ainakin oman kokemukseni mukaan. Laseissa on myös kaksoisrakenne, eli erillinen sisäpinta, jolloin kuuma tai kylmä juoma pysyy paremmin alkuperäisessä lämpötilassaan tyhjän kerroksen ollessa jonkinlaisena eristeenä.

KLIK KLIK
Bodum –>
Iittala –>

Ostin uuden hienon akkuruuvivääntimen ja ryhdyin hommiin, vain huomatakseni, että sen käyttö on kielletty. Mikä tragedia!

Paljon on vääntöä edessä, joten aion kiellosta huolimatta surauttaa vähän hienolla limenvihreällä Ryobillani. En tietenkään voinut ostaa oranssimustaa Black&Deckeriä.

Tämän vuoden Design Week on lähtenyt kohdaltani hieman tahmeasti liikkeelle.

Perjantaina olisi ollut mahdollisuus päästä kurkkaamaan Valkosaaren pientä Designhotellia, mutta aamuinen kaatosade sai jättämään kameran kotiin ja töiden jälkeen ei enää jaksanut lähteä käymään kodin kautta kameraa hakemaan, joten se jäi väliin.

Lauantaina oli vuorossa perinteisesti Design Market Kaapelilla, joskin tänä vuonna jätin alkuryysiksen väliin ja menin vasta puolilta päivin. Visiitti oli tungoksessa nihkeä kaikinpuolin. Kaapelilla ilma ei vaihdu oli sitten kyse konsertista, kissanäyttelystä tai marketista, aina tulee hiki pintaan. Tungoksessa puskien totesin, että “ennätysmäärä myyjiä” näytti koskevan rättipuolen kasvamista entisestään, varsinkin kun erehdyin sisälle keskiovesta, johon päätyyn oli edes summittaisesti jotain eroa tehty myyjien lajittelemiseksi. Toivottavasti jonain vuonna päästään ottamaan toinenkin sali käyttöön ja voidaan myyjät erotella ihan kokonaan.

Tarjonta oli muun tavaran osalta lähes yksi yhteen edellisten vuosien mukainen, vain Iittala/Arabia ja Aero näyttivät äkkisellä katselmuksella puuttuvan. Uutena isompana nimenä mukaan oli tullut Marimekko. Tavara oli pääosin samaa kuin edellisinäkin vuosina ja ihmiset kantoivat ulos Secton valaisimia, Tunto-bokseja, Everyday Designin lehtikassitelineitä ja Formen mattoja. Skanno myi pöydässään samoja krääsiä mitä viime vuonnakin, niitä jotka jo muutaman vuodet ovat notkuneet myös heidän poistonurkkansa hyllyillä.

Selvisin keikasta halvalla, mitään en ostanut. Tavara oli nähtyä ja pääpiirteittäin normaalihintaista. Todellisia alennuksia, kakkoslaatu- ja jäämäeriä sekä ylläreitä jäi kaipaamaan. Edelleen harmittelen kun ei tullut pari vuotta sitten ostettua Iittalan teettämää Häberlin mehukannua, jota ei koskaan tullut tuotantoon asti vaan koe-erä myytiin tuolla pois. Siinä oli mielestäni todellinen paikkaan sopiva myyntiartikkeli jonka kaltaisi kaivattaisiin lisää ja jonka vuoksi Markettiin on vuosi vuoden jälkeen tullut itsensä tungettua! Ei enää välttämättä ensi vuonna tule mentyä.

Kaapelilta suuntasin matkan Wanhaan Satamaan katsastamaan Kädentaito-messut, vai mitkä ne nyt tällä kertaa olivatkaan nimeltään. Jotain ehkä 10 kertaa paremmat kuin pari viikkoa sitten olleet Kaapelin viritykset, vaikka mitään uutta ei sielläkään tarjottu silmälle. Olipa vain paljon enemmän materiaaleja ja inspiraatiota, ihania syksyn lankoja hiplattavaksi ja suunnitelmien pohjaksi.

Mukaan tarttui pari vyyhtiä upean turkoosia paperinarua, josta ajattelin alkaa jonkinlaista ryijyä väkräämään iltojen iloksi ja sormille tekemiseksi. En tiedä onko sille paikkaa kodissani, mutta langan väri oli niin sydämeenkäypä, että pakko oli ottaa.