Lama-Habitare
Syksyn sisustustapahtumien huipentuma Habitare alkaa olla loppumetreillä ja siirtyy tästä jokavuotiseen rytmiin jatkossa. Eilen lauantaina tuli vietettyä melkein 7 tuntia paikan päällä koko näyttely koluten. Alla kuvallisia tunnelmia.
Tungosta ei ollut niin paljon kuin lauantaiksi olisi pelännyt, vaan oikeastaan melko väljääkin. Liekö tapahtuma kärsinyt yleisökadosta näin lama-aikana.
Jonkilainen jälkimaku on linjattomuus, pysähtyneisyys ja ehkä jopa latteus. Onko sitten kyseessä taantuman aikainen downgreidaus budjeteissa vai mikä. Uskallusta ei juurikaan näkynyt, tasapaksuutta kylläkin.
Yleensä tapahtumassa on ollut aika selvästi näkyvissä trendit, mutta nyt selkeät yhteiset linjat puuttuivat. Esimerkiksi mikään väri ei noussut yli muiden. Enemmänkin joko värittömyys tai sitten “kaikki värit saatavana” -asenne. Ikäänkuin kosiskeltaisiin vähän kaikkia. Myös pintamateriaaleja oli valtavat määrät, mutta ehkä voiton vei kiiltävä pinta, edelleen. Ei metallisena, vaan valkoisena tai läpinäkyvänä. Kultaa tai hopeaa näkyi hyvin vähän.
Corian, Durat ja muut komposiittimateriaalit ovat ehdottomasti tämän hetken esitellyimmät materiaalit. Niihin törmäsi melkein joka osastolla, muodossa tai toisessa.
Vihreys toki oli esillä, ekologisuutta ei näinä päivinä kukaan eikä mikään voi sivuuttaa olankohautuksella. Yksi parhaista trendeistä ikinä.
Jotenkin jäi tunne, että Habitare on entistä enemmän siirtynyt massojen sisustusmessuihin ja pois trendinnäyttäjien, uutuuksien ja ammattilaisten suunnasta. Voisin kuvitella, että ammattilaiset eivät kyseisiltä messuilta juurikaan saaneet mitään. Olisiko aihetta jossain kohti erottaa kaksi eri tapahtumaa, sisustusmessut maskuineen ja suomisoffineen ja trendien, designin ja muotoilun näyttäjät erikseen?
Jälkimaku ei ole negatiivinen, vaikka tässä ehkä sitä puolta enemmän tulikin. Päivä oli viihdyttävä, seura hyvää ja makupalojakin jäi kyytiin. Niistä enemmän erillisissä postauksissa.