Remonttia

Sitruunapuussa on nyt hetken hiljaista, sillä taustalla tehdään kuumeisesti töitä. Ensi viikolla ehkä on jo uusi meininki! Koittakaa jaksaa siihen asti.

Poditon reppana

Kuten aiemmin tilitin, podini otti ja kuali kesällä. Siitä ei enää saanut kalua, joten olen kesästä asti ollut poditon. Rahaa ei ole, haaveilua kyllä.

Nyt Apple vielä kääntää veistä haavassa julkaisemalla uuden version iPod Nanosta. Se on palannut hetken aikaa olleesta neliömäisestä muodosta takaisin vanhaan puikulaan, joka tuntuu käteensopivammalta.

Eikä tässä vielä kaikki. Huoh. Mikä väriskaala. Ette varmaan arvaa minkä itselleni ottaisin?

KLIK KLIK
Apple iPod Nano

Tuohella tuohta

Tapio Anttilan Tuohi-seinäelementeistä saisi hauskan sisustuselementin yhdistämällä ne johonkin moderniin, kovaan, selkeään, sileään..., esimerkiksi betoniseen seinään. Voisin ajatella niitä myös hopeamaalilla maalatulle seinälleni, jos siinä olisi tilaa. Mihinkään pieneen tai ahtaaseen tilaan näitä ei kannata ahtaa.

Ne tuntuvat mukavalta käteen, sileältä, päinvastoin kuin oikea tuohi, eli ehkä ne eivät myöskään kerää niin paljon pölyä. Ruudun koko on 45x45 cm, joten niistä voi kerätä mieleisensä elementtikokonaisuuden.

Ja kun yleensä tulee motkotettua, niin vaihteeksi kiitosta ja kehuja: Tuohi-elementtien myyjän Showroom Finlandin nettisivut ovat todella kivat, ainakin omasta mielestäni.

KLIK KLIK
Tapio Anttila
Showroom Finland

Oletko muistanut vaihtaa öljysi?

Muovisten pullojen palautusjärjestelmän uusiuduttua joku aika sitten pullomuotoilu ja -valikoima on lyhyessä ajassa lisääntynyt räjähdysmäisesti. Mielikuvituksellisia muotoja, kirkkaita värejä, uusia juomia putkahtelee hyllyille jatkuvasti. Normaalista poikkeavassa kaupassa (siis jossain muussa kuin siinä lähikulman tutussa arkikaupassa) tulee joskus tutkailtua pakkausvalikoimia ja tartuttua outoihinkin tuotteisiin, ihan vain viehtymyksestä pakkauksiin.

Tämä Coca-Colan uusi Light Plus -pullo ei kyllä ole sieltä onnistuneimmasta päästä. Se näyttää enemmän moottoriöljyltä. Tai ehkä se onkin tarkoitus. Ruumiin moottoriöljyä ja mieleenjäävä pullo, oli vaikutelma sitten mikä tahansa.

KLIK KLIK
Coca-Cola

Apinan tolppa

Täälläkin olen monesti valittanut, miten kamalia lemmikkien kiipeilypuut, vessat ja muut hässäkät ovat. Niissä on hirveät värit, hirveät materiaalit (karvaa, keinoturkista) ja ne näyttävät ihmeellisiltä kyhäelmiltä. Kukaan ei tunnu Suomessa valmistavan tai myyvän sisustukseen sopivia lemmikkieläinkalusteita.

Sen vuoksi meilläkin Mauno-raukka on joutunut olemaan ilman kiipeilypuuta. Sopivaa, tai sellaista, jonka olisin kotiini kelpuuttanut, ei vaan ole löytynyt. Sitten niin mistään. Tänään saimme vihdoin Maunolle puun. Halusin mahdollisimman yksinkertaisen ja huomaamattoman, ilman turhia hörvellyksiä, ja kuitenkin Maunolle sopivaa ja kestävää materiaalia. Onhan se esimerkiksi ulkona innokas puihin kiipeilijä.

Tehtiin sitten suora puunrunko lattiasta kattoon, käytävämatolla päällystettynä. Ideat ja vaatimukset meiltä, toteutus ja asennus Kotimiehen.

KLIK KLIK
Kotimies Korte

Joulu on taas, joulu on taas...

Jokavuotinen perinne on ollut ostaa joulusuklaata heti kun se tulee kauppoihin. Onko sitä ollut joka vuosi näin aikaisin? Viime viikolla jouduin ostamaan levyn Hullujen Päiviltä. En tosin ole vielä avannut sitä, vaikka perinteisiin on kyllä kuulunut sekin, että levy syödään saman tien. Ei vaan vielä pysty ajattelemaan jouluasioita.

En ole mikään jouluihminen, itse asiassa en tykkää joulusta yhtään. Varsinkaan siitä, että valmistelut alkavat joka vuosi aikaisemmin ja aikaisemmin (Ikeassa oli jouluvalot esillä jo) eikä itse joulukaan innosta, paitsi että siitä saa muutaman päivän vapaata töistä. Tykkään kyllä askarrella joulukortit ja laittaa jotain hillittyjä ja maltillisia joulujuttuja kotiin, mutta se tapahtuu joulukuun alussa (ei aiemmin!). Tänä vuonna entistä hillitymmin ja maltillisemmin tuon maukuvan riiviön vuoksi. Mutta itse joulu, YÄK.

Paitsi Fazerin joulusuklaa. (Tykkäsin muuten enemmän siitä vanhasta pakkauksesta.)

Lehdet pesuun

Perinteitä kunnioittaen tein lomaviikon reissun Ikeaan, lähinnä mielessäni keittiön säilytyspurkkiprojekti. Siitä myöhemmin.

Jotain kuitenkin tarttui mukaan, niinkuin yleensä. Maukulainen sai leluja ja minä sain lehdille korin. Vaikka arkistoinkin lehdet, ei niitä tule yleensä laitettua heti laatikkoonsa vaan niitä kertyy pinoon vielä selattavaksi ennen arkistointia. Kori itse asiassa on pesuvati, mutta totesin sen varsin erinomaiseksi lehtikäyttöön. Eikä maksanut paljoa.

Tamperelaiset joutuvat odottamaan omaa Ikeaansa hieman luvattua kauemmin, sillä Ikea muuttaa koko myymäläkonseptiaan maailmanlaajuisesti. Tähän asti kaikki Ikea-tavaratalot ovat olleet yksittäisiä myymälöitä. Uuden konseptin mukaisesti niistä tulee enemmän ostoskeskuksia, joissa Ikea-myymälän kylkeen houkutellaan muitakin kauppoja, jopa muita huonekalukauppoja. Tämän vuoksi Tampereen suunnitelman menevät kokonaan uusiksi ja aiottu myymälätila joudutaan jopa tuplaamaan.

KLIK KLIK
Ikea

Designsisaruksia

Eva Solon veitsitukki


Ja Royal VKB:n veitsitukki.



KLIK KLIK
Eva Solo
Royal VKB

Seinäkalenteri

Jospa olisi iiiiiso asunto (esimerkiksi joku ihana loft) ja paljon vapaata seinäpintaa, tällainen Christiaan Postman seinäkalenteri olisi varsin oiva. Kerralla voisi tallentaa koko vuoden tapahtumia.

Tämä herätti ajatuksia siitä, että vastaavan voisi toteuttaa myös pleksistä, niin että siihen voisi kirjoittaa boardmarker-tussilla ja pyyhkiä ohimenevät pois sitämukaa kun ne on hoidettu pois alta ja jättää vuosittaiset tapahtumat (syntymäpäivät, muut merkkipäivät...) paikoilleen.

Jos vain olisi moinen seinäpinta vapaana.

KLIK KLIK
Christiaan Postma

Palkinto

Sadan metrin aidat

Minähän en siis juokse koskaan.

Mutta voin joustaa periaatteistani, jos tarjolla on kauan hinkumani valaisin 150 euron alennuksella.

Tänään siis treffattiin Chocolate&Capri Bluen Annan kanssa aamulla Stokkan ovella, muutaman sadan muun ihmisen kanssa ja juostiin ylös viidenteen kerrokseen ja onnistuttiin kahmaisemaan TuplaKuplat kainaloon ja kassalle.

Ensimmäistä kertaa olin Hullujen Päivillä jonottamassa oven takana jo ennen avaamista. Tunnelma oli kyllä vallan merkillinen - ihmiset jonottavat tavaratalon avaamista satapäin! Me olimme sijoittautuneet taktisesti takaovelle, valaisinosastoa ajatellen. Edellisenä päivänä lounaalla käydessäni olin vielä paikantanut laatikot valmiiksi, joten tiesin mihin suunnata. Kun ovet avattiin, syntyi valtava paine ja ryntäys, joku näytti jo kaatuvankin ja melkein jäi jalkoihin. Sisällä tavaratalossa soi tanttara-ranttara-taa musiikki kiihdyttäen menoa ja pienet muurahaiset juoksivat ylöspäin liukuportaita - suurin osa onneksi kohti lentolipputiskiä.

Kun pääsimme kassalta laatikkoinemme, oli jäljellä enää muutama laatikko. Lamput siis myytiin ehkä 10 minuutissa loppuun. Joukkohysteriaa? No, onneksi sille 5 minuutin juoksulle ja 5 minuutin kassalle jonottamisella sai kunnon tuntipalkan.

Sen jälkeen olikin mukava istuutua rauhalliselle aamiaiselle hetkeksi ennen työpäivän alkua.

Toivottavasti keväällä ei ole mitään pakollista hankittavaa tarjouksessa.

Purkkei ja purnukoi

Leipäkuoriaisten tuhoamisen jälkihoitoon kuuluu kaiken purkittaminen. Osa on ollut jo tähän astikin purkeissa, mutta luotto vanhoihin Ikean purkkeihin on mennyt, joten ajattelin uusia kaiken samalla. Uusinta on aika iso operaatio rahallisestikin, pitää tehdä vähän pohjatyötä ja sen lisäksi täytyy varmaan hankinnat tehdä pikkuhiljaa.

Kävin tänään kartoittamassa purkkitilannetta Stockmannilla, jossa olikin yllättävän hyvä valikoima purkkeja. Valinnan sulattelemiseksi otin kuvat potentiaalisista (hintoineen...), jotta muisti ei tee tepposia, kun varmaan tulee vielä muitakin kauppoja tsekattua.

Materiaalissa olen päätymässä muoviin, kahdesta syystä. A) Lasi on kalliimpaa ja B) lasi painaa ja C) metallipurkit taas eivät ole välttämättä tarpeeksi tiiviitä.

Tässä ehkä miellyttävin vaihtoehto. Stockmannin oman Casa-sarjan pyöreäkulmainen neliömäinen purkki, tätä oli kolmea eri kokoa. Melkein samanlaista purkkia minulla on muutama kappale lasisena, ne ovat Habitatin, mutta todella painavia. Niillä (ja jauhoilla, sokerilla ja muulla painavalla) kun lastaisi koko kaapin niin tulisi aikamoinen kuorma.


Zak designsin purkit olivat omalla tavallaan kivoja, hyvää niissä on myös pinottavuus (kahvasta huolimatta). Toisaalta terävät kulmat eivät ehkä aivan miellyttäneet. Näillä ei ollut hintaa.


Brabantian purkit olivat kaikista kalleimmat, siksipä pois laskuista. Muutenkin, pyöreistä purkeista jää kaappiin kovasti hukkatilaa.


EMSAn purkit ovat varmaan taatusti tiiviitä, mutta niillä ei kyllä ole minkäänlaista esteettistä arvoa vaan ne näyttävät peruspakasterasioilta. Edullisempi hinta olisi plussaa, mutta muodot ovat mielestäni vähän hankalia kun ne ovat pääosin vaakamuotoisia.


Jamie Oliverin purkit ovat myös mielenkiinnon kohteina, mutta ne ovat ehkä hieman pieniä ja jälleen pyöreä (vaikka yksi kulma on terävä) muoto hieman karkottaa.


Ja vielä oli yksi vaihtoehto, Royal VKB:n purkit, jotka tosin taitavat olla liian pieniä ja sen lisäksi tuo kansiosa vie ihan turhaa tilaa. Värivaihtoehdot olisivat kyllä sopivasti antrasiitti ja valkoinen.


Tässä on nyt vasta Stockmannin valikoima, mutta tämän perusteella uskallan olla varsin optimistinen. Tarkoitus on tsekata vielä ainakin Anttila ja Etola. Mihinkään erikoisliikkeisiin ei kannata suunnata sillä ensinnäkään ei ole varaa maksaa yksittäisestä purkista kymppejä ja toisekseen haluaisin jotain sarjaa, mitä voin ostaa pikkuhiljaa.

KLIK KLIK
Brabantia
EMSA
Jamie Oliver
Royal VKB
Stockmann
Zak designs

Designsisaruksia

Designsisarukset ovat eri asia kuin designkaksoset. Sisaruksissa on jotain toisiaan muistuttavaa, mutta ne ovat riittävän erilaisia ollakseen kopioita.

Joseph Josephin leikkuulaudat ja


Eva Solon leikkuulaudat.



KLIK KLIK
Eva Solo
Joseph Joseph

Kutsumattomia vieraita

Tänään on vietetty Stop Leipäjonoille! -teemapäivää. Keittiön kaapeissa on asunut kutsumattomia vieraita, hieman pienempiä kuin kuvassa oleva.

Täällä on pörrännyt ikkunoilla jo pidempään pieniä kuoriaisia, noin 3 mm pitkiä. Alkuun niitä näki yhden silloin, toisen tällöin. Ei välttämättä edes joka viikko. Yleensä aina ikkunoilla. En kiinnittänyt niihin sen suurempaa huomiota, ajattelin että tulevat ulkoa, kun niin harvoin niitä näin ja aina ikkunoilla. Keväällä niiden määrä lisääntyi. Kesällä taas väheni. Kunnes taas kesän loputtua lisääntyi ja vihdoin sain aikaiseksi mentyä näytteiden kanssa Ympäristökeskukseen.

Sieltä sain erinomaista palvelua ja tunnistuksen: leipäkuoriaisia. Ei vaarallisia, mutta tuholaisia kuitenkin. Tulevat yleensä mausteiden mukana ja pesivät kuivatavarakaapeissa. Tänään sitten kannoin jätesäkeissä kaikki kuivatavarat keittiön kaapeista roskikseen, pesin kaapit ja myrkytin Raidilla. Nyt elellään pari viikkoa ilman kuivatavaraa ja sinä aikana pitää hommata kunnolliset muovi- tai lasiastiat ihan kaikelle. Osalla on ollutkin, kuten esimerkiksi pastalla ja teellä, mutta osa on ollut pusseissa. Ei enää. Toivottavasti tällä keinoin pääsen kuoriaisista eroon eivätkä ne ole tämän talon yleinen ongelma. Vanhoissa taloissa kun ei koskaan tiedä mitä rakenteissa kulkee.

Samalla tuli siivottua jääkaappi ja pakastin turhasta tavarasta (ei mitenkään kuoriaisiin liittyen, eivät elä niin kylmässä).

Viimeinen rasti

Iltapäivällä Kampissa kohtasin absurdin näyn. Kampin liikekeskus oli muuttunut tivoliksi. Tai siis Narinkkatori. Liikekeskus oli vaalihässäkkää täynnä. Humppa soi ja ehdokkaat ahdistelivat ohikulkijoita.

Olin matkalla Design Weekin viimeiselle rastille, Show 100 -näyttelyyn Kaapelitehtaalle.

Näyttely oli ihan hauska, suurin osa esitellyistä sadasta tuotteesta tavalla tai toisella tuttuja. Muutamia uusiakin tuttavuuksia oli mukana. Niistä joistakin ehkä myöhemmin blogissa. Yhden tutun tuotteen valmistajan edustajan kanssa juttelimme, mietin vielä kirjoitanko siitä jutusta tänne, tuli saatua sellaistakin informaatiota, jota eivät välttämättä halua julkisuuteen.

Hiukan kritisoisin näyttelyn pääsumaksua, 5 euroa. Kyse on kuitenkin pääosin kaupallisten tuotteiden esittelystä - osa on vielä konseptitasolla - joten eiköhän näyttelyn olisi voinut tarjota ilmaisena mainoksena yleisölle?



Samalla hintaa pääsi katsomaan myös islantilaista taidetta/muotoilua sekä Amnestyn juhlavuoden julisteita. Ihan hauskoja konsepteja olivat islantilaiset kehittäneet.

Seuraava designrasti on keskiviikkoaamuna kahdeksalta. Ei varmaan tarvitse kertoa mikä.

Apinat ja guerillat, kävelivät torilla...

Eilen olin mukana Helsinki Design Weekin tapahtumassa Guerilla Lighting.
Alkuperäisen englantilaisen idean mukaisesti tarkoitus oli kiinnittää huomiota kaupunkivalaistukseen "sissi-iskujen" muodossa. Etukäteen sai ilmoittautua mukaan valaisemaan suunniteltuja kohteita, mutta tällä kertaa osallistuin vain katsojana.

Ensimmäinen kohde oli Katajanokan Tulli- ja pakkahuone. Tuulessa ja tihkusateessa sinne marssi 50 tummapukuista guerillaa valoineen sekä varmaankin satapäinen apinajoukko perässä. Valaisijat järjestäytyivät ennalta suunnitellusti ja valaisivat kaunista, mutta normaalisti pimeyteen hukkuvaa, vanhaa rakennusta viiden minuutin ajan.

Seuraava kohde oli Kolera-allas ja sen reunamat. Tämä isku ei toteutunut aivan suunnitellun mukaisesti, sillä tarkoitus oli käyttää veden heijastusta, mutta tuuli ja tuisku sekoittivat näkymää.

Kolmas kohde oli Tuomiokirkko. Sen normaali valaistus oli sammutettu ja ryhmä toteutti kaksi eri valaistusvaihtoehtoa, "rajumman" ja klassisemman.

Viimeinen kohde oli Kaupunginteatteri, jonka jätimme jo viimatihkusta kastuneina ja palelevina väliin.

Hullulla tavalla hauska ja mielenkiintoinen, pohjimmiltaan hyvinkin asiapitoinen tapahtuma. Lisää tällaista!

(Kännykkä ei ole tällaisten näkymien kuvaukseen se ykkösvaihtoehto...)