Designkaksosia

Eva Solon Birdfeeder



Muurlan Lasin Välipala



KLIK KLIK
Eva Solo
Muurla Design

Arvonta suoritettu!

Satunnaisarvonnalla arvottu numero on 33 ja voittaja siten geranium. Ole hyvä ja ota yhteyttä, kerro millaisen haluat ja anna osoite.

Kiitokset kaikille kommentoineille piristävistä kommenteista!

Happamia sateita

En tiennytkään että sitruunat kasvavat sieninä kun mehua ruikkii kasvien juurille.

Tänään tuli piipahdettua Kaapelitehtaalla Design Marketissa. Jo toisena vuonna peräkkäin selvisin reissusta nollabudjetilla - en ostanut yhtään mitään. Mitään erityisen "mustia" ei osunut käsiin, mutta jos löysää olisi kukkarossa ollut, olisin voinut sortua Everyday Designin kartonkihylsyistä tehtyihin "kulhoihin", jotka näyttivät kivoilta, tai peräti Harri Koskisen/Iittalan vihreään (erikoiserä) Lanterniin, 180 euroa.

Myyjiä oli enemmän kuin viime vuonna ja sunnuntaina puolilta päivin oli jo kohtuullisen väljää. Liekö sitten parhaat viety päältä jo lauantaina ja sunnuntaiaamusta.

Hieman ihmetytti muutamat myyjät. Tapahtuman luonne on käsittääkseni ollut "outlet"-tyyppinen, eli myyjien tarkoitus myydä erikoiseriä, jäännöseriä, vanhaa varastoa, II-laatua ja muuta speciaalia, normaalia edullisemmin hinnoin. Nyt osa myyjistä näytti olevan paikalla messuhengessä, normaaleilla hinnoilla (esimerkiksi webbikauppa Oma Shop). Skanno myi samaa alennustavaraa mitä on alennuksella myös liikkeessä. Omasta mielestäni "oikeammassa" hengessä mukana olivat mm. Vallila (mm. kympillä Paola Suhosen pussilakanasettejä) ja Iittala (Ote-lasien ja Lanternin erikoisväriä erikoishinnalla).

En sinänsä ollenkaan vastusta myyntitapahtumaa, jossa design-liikkeet ja valmistajat kokoontuvat yhteen myymään tavaroitaan, ja mukana on myös pieniä tuottajia. En ollenkaan, varsin mielelläni ja ehdottomasti vierailen paikalla. Mutta kuten sanottu, käsitykseni Design Marketin funktiosta on ollut toinen.

Oikein mukava noin yleisemminkin olisi myös tapahtuma, jossa nettibutiikit jalkautuvat yleisön pariin ja tuotteita pääsee hipelöimään, eikä tarvitse nettikuvien perusteella arpoa.

Mutta varmasti olen menossa ensi vuonnakin (ensi vuosi on muuten taas Habitare-vuosi!), toivottavasti tilaisuus ei kuitenkaan muutu siihen suuntaan, että paikalle suuntaavat jo metrilakun myyjätkin...

Kipakkaa kritiikkiä

Olen viuhtonut tämän viikon maailmalla niin että yöpöydälle on ehtinyt kertyä pino lukemattomia lehtiä, mutta yhden blogikommentin perusteella oli pakko kurkata, että mitä se Divaani on tästä blogista kirjoittanut.

Vai että kipakkaa kritiikkiä huonosti suunniteltuja tuotteita kohtaan? Itseironiaa toimitukselta? Ensimmäisenä tuli mieleen kipakka kritiikki heidän kodistani tekemäänsä juttua kohtaan.

Peukut Divaanille!

KLIK KLIK
Divaani

Ulos laatikosta

Samsung on lähtenyt kokeilemaan onnea DVD-markkinoilla hieman poikkeavalla muodolla, jotain muuta kuin se perinteinen laatikkomalli. Tässä on jotain applemaista...

En oikein osaa päättää tykkäänkö vai en. Toisaalta, jos telkkari olisi myös valkoinen, esimerkiksi se Samsung, ja tämä olisi ainoa liitetty laite, olisi varmasti aika must valinta. Mutta jos on kasa kaikkea muutakin tekniikkaa (esimerkiksi omassa "telkkatasossa" on DVD, CD, VHS, viritinvahvistin, vinyylisoitin ja läppäri), niin miten se istuu kokonaisuuteen, kun muut ovat niitä perinteisiä laatikoita? Tämä melkein huutaa yksinäisyyttä ja tilaa.

Saatavissa valkoisen lisäksi mustana.

KLIK KLIK
Samsung

Mykkäsuudistus

Syksyn tullen tulee tikuteltua myös Mykkäsiä, varasto pääsikin vähiin jo. Uudistin mykkäskauppaa sen verran, että niille on nyt oma sivunsa (päivitän sinne jossain välissä lisää kuvia eri väreistä) ja kaikilla on sama hinta: 10 euroa, joka sisältää postituksen Suomessa. Enää ei siis ole erikseen isoja ja pieniä Mykkäsiä.

Mykkäsuudistuksen kunniaksi järjestän arvonnan. Jätä kommentti tähän postaukseen: arvon kommentin järjestysnumeron mukaan voittajan, joka saa haluamansa värisen Mykkäsen postitettuna kotiinsa!

Edit: jonkinlainen aikarajakin lienee syytä ilmoittaa, eli arvonta tämän viikon aikana kommenttinsa jättäneiden kesken.

Edit 2: Älkää jättäkö anonyymikommentteja! Sieltä kommenttiboxista voi ruksia sen Nimi/URL-kohdan ja jättää siihen jonkun nimen tai nickin, on paljon helpompi identifioida voittaja kun kommentti ei ole anonyymi.

Edit 3: (11.10.)ARVONTA ON PÄÄTTYNYT JO PARI VKOA SITTEN, ENÄÄ EI KANNATA JÄTTÄÄ KOMMENTTEJA VOITON TOIVOSSA! (Muuten saa toki kommentoida)

KLIK KLIK
Mykkäset

Sormisyyhyä

Syksy on käsitöiden aikaa. Pää on täynnä ideoita ja tekisi mieli tehdä ihan kaikkea. Huovuttaa, askarrella, kutoa (neuloa siis), virkata... Onneksi työnantaja tukee harrastuksissa ja muisti lomautuksella. Pääsen siis syksyn mittaan muutamaksi viikoksi kotiin käsitöiden pariin.

Eilen tuli poikettua taas parissa lankakaupassa hypistelemässä. Eikä pelkästään hypistelemässä, Priimasta mukaan tarttui ihanaa punakirjavaa merinovillaista Colinetten Jitterbugia, tästä syntynee veljentytölle jouluksi villapaita tai -takki.

Kesken ovat jo musta puuvillaneuletakki itselle, lankoina Colinetten Point5 turkoosit, josta tullee pipo ja kaulahuivi sekä huovutusvaiheessa pari Huopanen-pipoa. Mykkäsissä on ollut pientä tuotantotaukoa, kun onnistuin katkaisemaan viimeisen fiinin neulani, mutta uusi tilaus on niistä jo sisässä ja odottelen koska neulasatsi saapuu.

KLIK KLIK
Colinette
Priima

Pottu kuumaa

Syksyisiin iltoihin kuuluu kupillinen kuumaa teetä - omat suosikkini tällä hetkellä ovat savun makuinen lapsang souchong sekä raparperi-kerma - sekä mahdollisesti pakkasesta lämmitetty Ehon suklaamuffinssi.

Tässä on aika oivan näköinen teepannu, Sorapot. Kannu aukeaa ja sinne laitetaan teelehdet, kuuma vesi kaadetaan sisään nokasta. Ainoa mitä tästä hienosta kannusta kaipaan, on se mitä omassa Bodumin kannussani on, prässi, jolla hautuneet teelehdet saa painettua pois. Koska muuten teestä tulee kitkerää, ellei sitten saa kaadettua koko teesatsia kerralla tarjoilumukeihin.

Tämä pannu tulee kauniissa kierrätyspahvisessa pakkauksessa. Loppuun asti mietitty tuote siltä osin siis.





KLIK KLIK
Sorapot

Naminamia

Jostain kumman syystä käsi hamuaa aina kivan näköisiä asioita. Niinkuin vaikka nyt näitä hauskoja nameja. Itse asiassa ei kyllä ole pitkään aikaan tullut syötyä muuta purkkaa kuin Sheriffiä.

KLIK KLIK
Halva
Sheriffi

Elukkajutskia

Apartment therapy -designsaitilla vietetään lemmikkikuukautta nyt syyskuussa. Sieltä kannattaa käydä bongailemassa kansainvälisiä ideoita aiheeseen. Tosin voi saada myös karvannostatusta, ainakin itse onnistuin bongaamaan kommenteista neuvoja kissojen kynsien poistamiseen (declaw) raapimisongelmissa ja muuta ihanaa...


Oma suosikkini, kissat ja modernin designin yhdistävä Moderncat on myös uudistanut ulkoasunsa. Sinne kannattaa kissaihmisten luoda katseensa, aina silloin tällöin sieltä bongaa ideoita antavia juttuja kissoille.

Lemmikkimaailma kun ei todellakaan yleensä designillaan loista...

KLIK KLIK
Apartment Therapy
Moderncat

Vesipaholainen

Kastelukausi alkaa olla ohi, mutta vielä ehtii kyytiin yksi kastelukannu: Johann Aumaitren suunnittelema Diablo. Sen kätevyys perustuu siihen, että muotonsa puolesta se kerää hyvin sadevettä, eli se kannattaa jättää pihalle odottamaan täydennystä.

KLIK KLIK
Johann Aumaitre Design

Eko vs. teho

Joku aika sitten huolestuin tiskikoneestani. Se oli alkanut tehdä todella huonoa jälkeä. Astiat olivat pesun jälkeen edelleen likaisia. Koska kone on vanha (edellisen tai edellistäedellisen asukkaan hankkima, en tiedä ikää), alkoi pelottamaan, että kone on tullut tiensä päähän ja uuden hankinta on edessä. Koska kone on vain 45 cm leveä ja leveämmälle ei ole paikkaa kaapistoja uusimatta, olisi hankinta hintava. Noita kapeampia koneita kun ei ole kovin paljoa tarjolla, niiden hinta on monasti leveitä korkeampi eikä niitä ainakaan tarjouksista löydä. Äkkinäisellä selauksella hinnat näyttivät olevan halvimmillaan 500 euron luokkaa, ne mallit joita havittelin, tuhannen euron tuolla puolen. Kääk.

Puhdistin koneen. Irroitin kaiken mahdollisen maallikon irroittavissa olevan ja kuurasin. Manuaalin avulla yritin tutkailla mitä kaikkea saa irti (huom! manuaalin esiin ottaminen on vakava paikka!).

Ei auttanut.

Kunnes muistin, että olin kesäloman aikana ostanut uusia pesutabletteja. Tavoitellessani ekologisuutta, olin ostanut tableteiksi sellaisiksi mainittavia (chlorine free, bio degradable jne). Kipitin naapuriin Alepaan ja ostin Sunin tabletteja.

Tiski on taas puhdasta.

Otetaan vastaan vinkkejä mahdollisimman ekologisista JA tehokkaista aineista.

Laattapiste Collecctiooooon!

Jos mainitsee sanan Laattapiste, tulee suuremmalle osalle mieleen mainoskiekuna Laattapiste Collectiooooooooon... Onnistunutta mainontaa ilmeisesti, kun jotain on saatu soimaan kaikkien päässä. Mutta onhan se vähän kornia kiekunaa.

Mikä on kivaa, on se että Laattapiste on avannut myymälän, tai ainakin showroomin, aivan Helsingin keskustaan, Postitaloon. Kun suurin osa rakentamiseen, remontointiin tai sisustamiseen liittyvistä kaupoista on jossain kehillä autottoman helsinkiläisen saavuttamattomissa, on vihdoin jotain tuotu keskustaan. Ottaen huomioon miten paljon esimerkiksi keskustan vanhoihin taloihin parhaillaankin tehdään putkiremontteja, voi olla hyvinkin viisas veto.

Tila vaikutti ensivisiitillä vielä aika keskeneräiseltä, vähän joltain projektitilalta, mutta toivottavasti siitä saadaan rakentumaan ihan oikea myymälä. Laattamalleja oli tarjolla runsaasti, jonkun verran myös kalustepuolta, altaita, hanoja ja muuta aiheeseen liittyvää.

Ja taas pitää natkuttaa yrityksen webbisivuista. Kyseistä myymälää ne eivät vielä tunne ollenkaan. Haku Helsingin myyntipisteistä tuottaa vastaukseksi Vantaan myymälän.

Järkyttävin asia löytyy kuitenkin otsikon Sisustustrendit alta. Viimeisin "uutinen" on vuodelta 2005. Yrityksen markkinointiviestinnästä vastaavalle terveisiä: sanan trendi yhteydessä kolme vuotta vanha uutinen on muinaishistoriaa. Ei näin.

KLIK KLIK
Laattapiste

Mustaa koneisiin

Perinteisesti kodinkoneet ovat valkoisia. Viime vuosina rinnalle on tullut rosteri (ja sen sukulaiset teräs ja alumiini), vaikka valkoinen onkin edelleen pysynyt bulkkivärinä.

Bosch on nyt tuonut rinnalle mustan. Mustana saa suurinpiirtein koko kodinkonesarjan (jkpk, apk, uuni, liesituuletin, pk jne.). Saa nähdä seuraavatko muut valmistajat perässä ja miten suomalaiseen keittiöön ja kylppäriin otetaan musta vastaan. Vai otetaanko ollenkaan.


Esimerkiksi hifilaitteissahan on jo vuosikausia ollut aaltoliikettä mustan ja hopean välillä. Välillä kaikki on mustaa, sitten joku tekee hopeaa ja yhtäkkiä kaikki ovat hopeaa ja taas tulee pikkuhiljaa mustat takaisin.

KLIK KLIK
Bosch

Gordon kylässä

Kun töissä myrskyää, on rauhallinen viikonloppu tarpeen. Onneksi viime viikonloppu oli sellainen. Lauantaina käsityömessuilla ystävän kanssa ja löysin aivan mielettömän upean syvän turkoosia Colinetten point5-lankaa. Siitä pitää keksiä jotain hauskaa talveksi. Sunnuntaina hyvän ystävän seuraa, teetä ja hamppukeksejä. Ja tietysti koko viikonlopun Maunon karvaterapiaa.

Viikonlopun aikana ahnehdin Gordon Ramsayn kirjan Playing with fire. Todella mielenkiintoinen kertomus värikkään persoonan seikkailuista ravintolamaailmassa, niin tekijänsä äänellä kirjoitettuna, että melkein kuin olisi päässään äänikirjaa kuunnellut. Fucking brilliant!



KLIK KLIK
Colinette
Gordon Ramsay

Mr Smith vierailulla Vallilassa

Vallilan syksyn mallistossa on suunnittelijana mukana yksi lemppareistani: Howard Smith. Kuvassa kangas Makeba. Kankaat (Makeba, Texas ja Kukkatarha) ovat uustuotantoa. Smith on amerikkalaissyntyinen, mutta muuttanut Suomeen jo 60-luvun alussa. Tänä vuonna hän on viettänyt 80-vuotisjuhliaan. Yleisölle tunnetuimpia taitavat olla hänen Arabialle suunnittelemansa keramiikkalinnut.

Sivuseikkana täytyy sanoa, että Vallilan nettisivut ovat kyllä melkomoisen onnettomat. Kankaista on vain pienet kuvat, eikä edes koko mallistosta. Selaaminenkin on hankalaa. Jos vertaa esimerkiksi Marimekkoon, jonka sivuilta kuosit löytyvät helposti ja niitä voi hakea esimerkiksi mallistoittain tai suunnittelijoittain, Vallila häviää 6-0.

KLIK KLIK
Vallila Interior

Se toinen uudistus

Syksyn on uudistusten aikaa ja samalla Avotakan kanssa, tosin toisistaan riippumatta tietääkseni, uudistui Inno. Jo oli aikakin. Onhan se jo monta vuotta kuulunut suomalaisen sisustusmedian vakikalustoon, ja suurimman osan ajasta samalla formaatilla. Vain lyhyen aikaa mukana oli myös toinen suunnittelija, joka nyt näyttää pudonneen pois.

Samalla kun iltapäivin tulee uusintoja vanhoista jaksoista, voi muistella menneitä. Yksi parhaita huomaamattomia uudistuksia on se, että jossain vaiheessa on ymmärretty pudottaa pois "sä et nyt voi mennä kotiisi vaan jäät nyt tänne hotelliin yöksi" -feikkaus. Juu, ne maalaukset, tapetoinnit, verhoilut ja keittiöremontit tehdään yön aikana seuraavaksi päiväksi.

Uudistuksen punaisena lankana on se, että ohjelma-aikaa on tuplat entiseen ja näytetään itse prosessia enemmän. Se on ainakin itselleni erittäin mielenkiintoinen muutos. Onhan se prosessin seuraaminen vähintään yhtä mielenkiintoista kuin lopputuloskin. Ainakin näin itse remontoineelle. Ja mielenkiintoista päästä edes hieman sisään siihen, mistä ne ajatukset syntyvät ja miten ne materialisoituvat.

Sikäli siis erinomainen muutos mielestäni. Kritisoisin silti tässäkin jo molemmissa jaksoissa esille tullutta kiireen korostamista - "aikaa on vain kaksi viikkoa". En tiedä yritetäänkö sillä nostaa jotain jännitettä vai miksi se on kaikissa (sisustus)ohjelmissa nykyään esillä. Rempassa tulee aina joka tapauksessa jossain vaiheessa kiire, miksi siis luoda jotain keinojännitystä heti lähtöön?

Markon sisustuksista voi olla montaa mieltä, itse en yleensä niille lämpene, vaikka toki ammattitaidon tunnistankin. Niissä on aina jotain liikaa omaan makuuni, liikaa rönsyä, jotain ylimääräistä. Lisäksi joku itsekorostuksen tarve, tai ainakin siltä se tuntuu, niistä paistaa. Aina pitää suunnitella tai piirtää jotain "omatekoista" (kaikki muistamme sen hirveän pyöreän sohvan, legenda!) tai jotain "mut mä aion ignoorata sen", mikä omaan silmääni näyttää joltain signeerauksen tarpeelta, joka taas ei sovi kuvaani sisustussuunnittelijan työstä asiakaslähtöisenä ammattina. Voi toki olla että TV:stä saa väärän kuvan.

Mutta siis päinvastoin kuin Avotakalle, propsit täältä Innolle uudistuksesta!

KLIK KLIK
Inno

Uudistus

No niin, paljon puhuttu Avotakan uudistus on tapahtunut ja ensimmäinen uuden lookin lehti on kolahtanut luukusta.

Voi luoja.

Aivan kamala lehti. Taitto kuin Seiskasta, sekalaista silppusälää. Kuvat valkoiseksi ylivalotettuja, mukana trendikkäitä (ihmis)malleja. Kuviin lisätty "hauskoja" pikku huomiotekstejä (tämän "keksi" ensimmäisenä joku lehti, muistaakseni Talo&Koti, sittemmin niitä on ollut Divaanissa). Ja jutut. Kuvaavinta oli naistenlehtityyppinen "tyylitesti". Se jotenkin kertoo kaiken lehden uudesta linjasta.

Ennen Avotakka oli vähän vakavahenkinen, mutta kuitenkin linjakas ja perinteikäs kotimainen sisustuslehti. Ehkä vähän kuivakka aika ajoin, mutta kuitenkin tyylikäs kokonaisuus. Se kuului kotimaisten lehtien suosikkikärkeeni. Tämä uusi aiheutti lähinnä reaktion, että teki mieli ottaa saman tien puhelin käteen ja perua tilaus.

No, mitäs mieltä muut lukijat ovat?

KLIK KLIK
Avotakka

Syksyn menoja

Syksyksi on luvassa muutamia tapahtumia, mihin pitää ehdottomasti mennä.

Ensin käsityötä:
Kädentaito, Lahja ja Sisustus 2008
Wanha Satama, Helsinki
ensi viikonloppuna eli la-su 6.-7.9.2008 klo 10-17

Kädentaito 2008
Helsingin messukeskuksessa
7.-9.11.2008

Suomen Kädentaidot
Tampereen Messu- ja Urheilukeskus
14.–16.11.2008

Sisustusta ja muotoilua:
Helsinki Design Week
25.9.-6.10

Design Market
Kaapelitehdas, Helsinki
27.–28.9.

Porostokka

Stockmannin matkamuisto-osasto Argoshallissa on vihdoin suljettu kesän turistihuipun jälkeen. Kesä on siis virallisesti ohi (tai oli jo viikko sitten, jos tarkkoja ollaan).

Osastoa katsellessa meinasi nousta jotain kasvua otsan tienoille. Onko se poro ihan pakko olla kaikessa mukana, missa mainostetaan Suomea turisteille? Onhan se varmaan eksoottinen asia (tai no, tarkemmin ottaen, jonkunlaisia peuroja, kauriita tai muita vastaavia pieniä kavioeläimiä varmaan kuuluu useimpien maiden eläinkuntaan), mutta edustaako se todellakin Suomea? Onko se sitä, mitä Suomesta halutaan matkailijoiden mukana maailmalle lähettää?

Poro on kuitenkin jonkinasteinen kuriositeetti suurimmalle osalle suomalaisia, se ei kovinkaan ison joukon arkea kosketa mitenkään, jokavuotista eläintarhakäyntiä lukuunottamatta. Eipä se kovin usein etelän ihmisten ruokapöytäänkään pääse. Voisiko joku joskus rakentaa matkamuisto-osasto, jossa poro ei olisi missään osassa?

Toisaalta. En kyllä haluaisi, että Matti Nykänen, Kimi Räikkönen tai joku keihäänheittäjäkään edustaisi maailmalla suomalaisuutta. Jos saisin päättää, siis. (Jos saisin päättää, kilpaurheilu kiellettäisiin maailmaanlaajuisesti.)

Ja eikö Suomesta olisi löytynyt valaisinsuunnittelua Boontjen valaisimien tilalle?