Syyhy

Vaikea istua tekemättä mitään käsillään. Tänään purin virkkaamani pipon ja nypersin pari omituista päätä. Tökkäsin niihin pinssitaustat.



Pitkästä aikaa tuli siis kaivettua huovat ja neula esiin. Sormenpäät sanoo auts.

PSSST: Jos joku tietää jonkun edullisen paikan hankkia pinssitaustoja, nettikauppa tai joku muu, niin kiitollisuudella otetaan vastaan. Noissa paikallisissa askartelukaupoissa kun ovat kovin kalliita.

Lämpöä viikonlopuksi

Viikonlopuksi on luvattu kylmää ja mahdollisesti myös sitä Valkoista Asiaa. Siltä varalta, että pistän nokkani ovesta ulos, päätin tarvitsevani kaulahuivin. Eilen aloitin, tänään se valmistuu. Viikonlopuksi.

Lanka on nimeltään Canto.

Tiskiä

Kun nyt on tullut esiteltyä tiskirättiä ja sen pidikettä niin ei kahta ilman kolmatta: täytyy kai paljastaa myös tiskiaineen säilytystapa. En osaa pitää ainetta kaapissa, se olisi aiiiivan liian hankalaa kaivaa sieltä esiin (sen kerran kahdessa viikossa kun tiskaan käsin...), joten se pitää olla esillä. Ja koska se pitää olla esillä eli käsillä, sen tietysti pitää olla jossain nätissä astiassa. Muovipullo ei käy.

Ei mitään ihmeellistä. Ikean lasipullo.



Pitäisi kai ostaa vihreää Fairya keltaisen sijasta. No onhan se edes sitruunaa...

Kaakelikuvia

Jos perinteiset kaakelimallit eivät miellytä tai niistä ei löydy sitä omaa juttua niin Savcor on kehittänyt uudet kuvakaakelit. Mukana mallistossa on niin taiteilijoiden teoksia kuin valokuvia ja "sisustusmallistokin". Taiteilijoista mukana ovat mm. yksi suosikkitaiteilijoistani Kristian Krokfors sekä Paola Suhonen, Alvar Gullichsen, Jukka Rintala, Tove Jansson ja Kari Piippo.



Linksut:
Savcor Tile

Kodin Ykkönen goes design

Kodin Ykkönen, tuo Anttilan sisustukseen keskittynyt osio, kohentaa profiiliaan. Ensin Vantaan myymälään avattiin Design House Stockholmin oma osasto, nyt myyntiin ovat rynnänneet designvalaisimet. Pantonia, Lokkia...

Linksut:
Design House Stockholm
Kodin Ykkönen

Luulo ei ole tiedon väärti

Eilen paistoi aurinko. Oli keväinen olo. Emalityökurssin jälkeen nappasin torilta kimpun tulppaaneja. Ajattelin siivota sunnuntaina, laittaa uudet matot lattiaan ja kodin nätiksi.



Aamulla kun heräsin satoi valkoista p*skaa.

Syyllinen on pääsiäinen

Olen ymmärtänyt tämän talven arvoituksen. Ymmärsin sen tänään kun näin narsissit kotipihassani. Syyllinen on pääsiäinen.

Koska pääsiäinen on tänä vuonna ennätyksellisen aikaisin, on narsissienkin päästävä pukkaamaan itsensä maan pinnalle ajoissa. Siispä lunta ja talvea ei voinut tulla. Narsissit = pääsiäinen => syy-yhteys juu nou.



Pääsiäinen on syyllinen myös toiseen tragediaan (tai siis siihen ainoaan - lumeton talvihan on vain riemua). Helatorstai ja vappupäivä ovat sama päivä. Tuota ihanaa toukokuun puolivälin-lopun pientä lomaa, pitkää viikonloppua (jos siis onnistuu junailemaan sen perjantain vapaaksi) ei ole.

Tunnustusta

Paperisilppurin Paulta sain E:n, joka on blogitunnustus samalla periaatteella kuin joku aika sitten jaetut You make my day -kukkasetkin. Koska edellisestä kiertopalkinnnosta on niin vähän aikaa, jaan uuden samalla periaatteella eli E niille, joiden blogi on oikeanpuoleisen sivun listaan päässyt. Olkaatten hyvät!



Lisäksi haluan kehaista fannya erinomaisesta blogin nimestä ja myös kommentoinnista ja osallistumisesta - vaikka oman bloginsa aiheet eivät juurikaan omaa elämääni koskettelekaan. On aina mukavaa kun vierailijat jättävät puumerkkinsä. Ylimääräinen E siis fannylle! (näitä pitäisi jakaa 10)

Klassista valoa

Valaisinfriikkinä jaksan kahlata valaisinvalmistajien valikoimia vaikka loputtomiin. Yksi erittäin miellyttävien, klassisen eleettömien valaisimien valmistaja on saksalainen Glashütte Limburg. Yksinkertaiset muodot, korkea laatu ja laadukkaat materiaalit, harmoniaa.

Lasiosat ovat osassa valaisimia käsinpuhallettuja - tästä voi myös päätellä jotain hintatasosta...





Yksi omista suosikeistani:



Kaunis pöytävalaisin:



Valikoima on todella kattava: riippuvia ja kiinteitä kattovalaisimia, seinävalaisimia, pöytävalaisimia, kostean tilan valaisimia (IP44-IP65), valaistuja peilejä...

Suomessa edustus on Hedtecillä, sieltä voi kysellä myyjiä.

Linksut:
Glashütte Limburg
Hedtec

Kaiken ne pilaa, osa 2

Ei, ei, eiiiiii...

Kevennys

Olen jo pitkään inhonnut blogini ulkoasua. En vain ole saanut aikaiseksi alkaa renkkaamaan sitä - se kun ei ole aivan yksinkertaista kun blogini sijaitsee omalla palvelimella eikä Blogspotissa. No, Avaruusaseman ulkoasu-uudistuksen innoittamana sisuunnuin ja sain edes jonkinlaisen kevennyksen aikaiseksi.

Ehkä tämä tästä vielä kehittyy.

Pullo kiertämään

Amerikkalaisen Jerry Kottin pulloista tehdyt kierrätysvalaisimet viehättävät kovasti. Kott sahaa vanhat pullot suikaleiksi ja yhdistelee ne erilaisin palasin. Harmittavasti vain näillä ei taida olla myyntiä Euroopassa, saati Suomessa. Amerikastakaan ei uskalla tilata erilaisten sähköviritysten vuoksi. Kottilla on kokoelmassaan myös muita kierrätyspulloista valmistettuja esineitä.



Toinen kierrätyspulloja hyödyntävä projekti on Artecnican tranSglass-tuoteperhe, jonka on suunnitellut Emma Woffenden ja Tord Boontje. Tätä sarjaa on saatavissa ainakin Skannosta.



Linksut:
Artecnica
Jerry Kott
Skanno

Postia Intiasta

Joulukuussa tilaamani keittiön ja eteisen matot saapuivat vihdoin viime viikon alussa, mutta ehdin vasta nyt hakemaan ne Skannosta. Vieläkään en taida raskia niitä laittaa lattiaan, ensin pitäisi löytää joku hyvä suoja-aine. Tosi fiksua valita "dry-cleaning only" -matot keittiöön ja eteiseen, kodin likaantuvimpiin paikkoihin. Höhlä.



Kovin ekoteko ei ole tuottaa mattoja Intiasta asti, mutta eipä näitä taideta kotimaassa tehdä vastaavia. Matot on siis mittojen mukaan kudottu ja niissä on 70 % juuttia ja 30 % puuvillaa.

Mutta lapsityövoimaa ei sentään ole käytetty!



Linksut:
Skanno

Aurinkoenergiaa

Vihdoin aurinko on tullut esiin ja antamaan energiaa. Olikin hetken jo kohtuullisen epätoivoista, kun harmautta vain jatkui ja jatkui. Tämä on ihan parasta, ei lunta ja aurinko paistaa! Jos lunta ei tulekaan, tämä on ollut paras talvi ever. (Juu, en voi sietää lunta, mutta pessimistinä en silti usko etteikö sitäkin vielä ehdittäisi saamaan.)

Aikaansaamismomentti lisääntyy eksponentiaalisesti valon määrään suhteutettuna. Käsitöitäkin alkaa valmistumaan.

Paperinarusta valmistui vihdoin pitkään kesken ollut peitteentapainen. Englanniksi sitä kutsutaan nimellä "throw", joka kertoo sen funktion täydellisesti. Se ei siis ole käyttöesine vaan jotain, mikä näennäisen huolettomasti (casual) heitetään (yea, right) sohvan tai nojatuolin käsinojalle tai selkämykselle.



Ja jossain välissä ehdin töräyttämään sisustuksellisista omenoista piirakankin. Tätä ei tosin kehtaa leipomiseksi kutsua, pakasteesta valmis kaurainen pohja, omenasiipaleet ja kermaviilimunasokerilitku.

Harrasta valoa

Vihdoin ja viimein, melkein vuoden asumisen ja pohdinnan jälkeen sain hankittua olohuoneeseen kattovalaisimen. Makuuhuone vielä odottaa omaansa.



Valaisin on Ornon vanha kappelivalaisin, suunnittelijasta ei ole varmaa tietoa mutta myyjän veikkauksena oli Lisa Johansson-Pape. Siinä on käsinpuhallettu lasipallo jonka sisällä kromatussa pidikkeessä neljä hehkulamppua. Ja vaikka miten pitäisi ekoilla, tähän valaisimeen ei kertakaikkiaan voi mitään energiansäästölamppuja ajatellakaan.

Onko tämä nyt sitten antiikkia, retroa vai vintagea - en tiedä, mutta olin myyty.

Lasimuovivesipullot

Päivän design-esine on Selettin Estetico Quotidiano, hauska lasinen vesipullo, joka on muotoiltu uskollisesti kertakäyttöisiä muovipulloja mukaillen. Tätä ei ehkä voi kuljettaa mukana kuten muovista serkkuaan, mutta on huomattavasti kauniimpi kattauksessa tai vaikkapa ikkunalaudalla kukkienkasteluvesipullona. Pulloja on neljä erilaista ja Helsingissä olen nähnyt niitä ainakin Skannossa (tai ainakin vastaavia).



Linksut:
Seletti
Skanno

Lisää paperia

Sisustusbuumi senkun jatkuu, jälleen uusi lehti alkaa ilmestymään ensi kuun alussa: Divaani.



"DIVAANI on lehti naisille, joille kodin virittäminen on päättymätön projekti. Nämä naiset haluavat, että koti kertoo jotain olennaista heistä itsestään. He ovat kyllästyneet keskivertoon ja haluavat nähdä yksilöllisiä, persoonallisia ja ylellisiä koteja." sanotaan lehden nettisivuilla. Hmmmm. Kovasti korostetaan, että naisille, vaikka tottahan se varmaan on, että suurin osa sisustuslehtien lukijoista on naisia. Varmaan yli 90 %, veikkaisin.

Mutta minkälainen olisi sisustuslehti, jota mieskin lukisi? Löytyykö sisustuslehtiä lukevia miehiä ja mitä lehtiä miehet lukevat? Anyone?

Alkaisikohan oma lehtikiintiö olla jo täynnä. Tällä hetkellä luukusta tupsahtelevat Avotakka, Deko, Plaza, Talo & koti, Koti ja keittiö, Glorian koti ja Kotivinkki. Sen lisäksi vakituisesti tulee irtonumerona ostettua Livingetc ja joskus joitain muitakin lehtiä. Lehtiä en raaski silputa, vaan ne on säilytettävä kaikki, kokonaisina vuosikertoina, joissa on ehdottomasti kaikki numerot tallella. Tai no, ainakin osasta lehtiä, niistä "parhaista".

Mihin sen kaiken paperin pistäisi?

Linksut:
Avotakka
Deko
Divaani
Glorian koti
Koti ja keittiö
Kotivinkki
Livingetc
Talo&Koti

Astiakaappi: kahvikupit

Vaikka en itse kahvia juokaan, pitää kahvikupit silti olla. Ja voihan näistä juoda muutakin. Ja itse asiassa nämä eivät ole kupit vaan mukit. No, sama käyttö.

Kaikki tunnistavat Iittalan Teeman. Kuten Kartiokin, sitä taitaa löytyä melkein jokaisesta suomalaisesta kodista. Edelleen Kaj Franckia, mielestäni kaunista, yksinkertaista, funktionaalista suunnittelua. Riittävästi osia, hyvä saatavuus (mitä nyt välillä leikkivät värien saatavuuksilla), kotimainen valmistaja. Parempaan en vielä ole törmännyt.



Väreinä valkoinen, musta ja harmaa. Niitä sekoittelen ristiin, eli tuurilla voit saada samanvärisen parin eteesi, useimmiten eriparia. Mukana myös pari Antti Eklundin Hesarille kuvittamaa spesiaalimukia.

Linksut:
Antti Eklund
Iittala

Astiakaappi: juomalasit

Jatketaan astiakaapin sisältöä:

Juomalaseina on Iittalan Kartiot, harmaana ja sekä pienenä että isona. Tarpeen mukaan pöytään ilmestyy myös kaadin, harmaa sekin.



Näistä laseista on vaikea kertoa mitään, niin tutut ne kaikille ovat. Tällä hetkellä varmaankin suomalaisten kotien suosikkisarja. Mikä kertonee ajattomasta designista - onhan Kartio suunniteltu jo 50-luvulla, klassikkodesigneri Kaj Franckiin voi aina luottaa!

Harvemmin käytössä oleva lasisetti on myös Iittalan, Hot&Cool-sarjan kuusi vihreärenkaista lasia löytyy myös kaapista. Näihin en oikein ole saanut tuntumaa, ja päätyvät siksi harvemmin käyttöön.



Linksut:
Iittala

Puukot seinälle

Vihdoinkin ärsyyntymiseni ylitti ostokynnyksen eli hankin Eva Solon veitsimagneetit keittiön seinälle, jotta pääsin eroon rumasta veitsitukista. Nyt on hyvä mieli taas. Hetken aikaa.



Linksut:
Eva Solo

Hyvä nelkku

Pitää oikein vielä kehua tuota Muuton Four-maljakkoa taas kerran, se taipuu kyllä moneen.



Edit: lisätäänpä muutama lähikuva kukista.

Keväänvihreää

Josko tässä kohtapuoliin uskaltaisi odotella kevättä kun sitä talvea ei näytä tulevan ollenkaan. Kevään tullen pitää aina kohentaa kodin viherkasvitilannetta - ja onneksi se valon myötä kohenee myös aivan itsestään. Nyt talvi on ollut niin pitkään valoton ja harmaa, että kasvit ovat todella ankeassa kunnossa. Onneksi henkilökohtainen kukkakauppiaani kävi eilen hieman kohentamassa tilannetta.

Myös muotoilurintamalla on muutamia mukavia kasveihin liittyviä uutuuksia. Tai ainakin uudehkoa.

Pull+Push: Mansion Planter. Hauskasti mittasuhteet sekoittava kukkaruukku.



Realm Dekor: Orb. Kaunis yhden kasvin ruukku tyylikkääseen ja harmoniseen ympäristöön.



Arwin Caljouw: Interior Weeds. Urbaanin luonnon sisälle tuova kokeilu.



Science + Sons: Park Planter. Myös hauskasti mittasuhteilla leikkivä ruukku. Puiston tapahtumia tyyliin itsensäpaljastaja jne...



ID+IM: Roly-Poly Pot. Ruukku ilmaisee kallistumalla vedentarpeen. Sopisi ainakin meikäläiselle hötöpäiselle kastelijalle.



Linksut:
Realm Dekor
Arwin Caljouw
Science + Sons
ID+IM

Luontoilta

Mitä lumipallot syö?

Riisiä.



Ostin toissasyksynä Design Marketista lumipallon. Sellaisen ihanan narisevan stressipallon. Sitä oli mukava rutistella. Kunnes ajan kanssa kumipäällinen muuttui nahkeaksi eikä puristelu ollut enää mukavaa. Unohdin pallon koriin, jossa on kaikenlaista sälää, kaukosäätimiä, käsirasvaa, kynsileikkurit ja kaikkea muuta mitä saattaa telkkaria katsellessa tarvita.

Kunnes pengoin koria ja ihmettelin, että mikä tämä kikkare pohjalla on? No lumipallohan se. Nahistuminen oli edennyt siihen pisteeseen, että sisällys tursui ulos.

Valmistaja:
Everyday Design

Yksi risti kaksi

Joskus syksyllä tilasin Formverkistä tanskalaisen Furnipartin vetimet makuuhuoneen kaappien oviin. Niitä ei siis silloin ollut liikkeessä, mutta lupasivat tilata, tosin varoitellen mahdollisesta pitkähköstä toimitusajasta. No, olihan se kieltämättä aika pitkä... ei ihan puolta vuotta kuitenkaan tainnut mennä.

Eilen ne sitten tulivat, tänään hain pois.

Seuraavaksi vanhat pois ja innokkaasti uusia kiinnittämään. Kaapit ovat pienessä "käytävänpätkässä" makuuhuoneen ovella, kahden puolen käytävää, molemmin puolin kolme ovea. Helppo nakki, kuusi vedintä, äkkiäkös ne vaihtaa.

Toinen puoli, hyvin meni. Yksi.



Nämähän ovat siitä mukavia muodoltaan, että ne voi laittaa näin pystyyn (jolloin niissä voi roikuttaa esimerkiksi vaatteita - ei välttämättä hyvä homma siisteyden kannalta...), kääntää ne alas tai sitten poikittain. Kokeillaan ensin tätä roikutusmahdollista asentoa.

Seuraavaksi toiselle puolelle. Risti.



Keskimmäisessä ovessa on ongelma. Edellinen asukas on liimannut oven sisäpuolelle peilin, joka peittää vetimen ruuvin. Mitenkäs se siitä sitten ruuvataan pois? Luultavasti peili pitää irrottaa, mikä ei onnistune ehjänä (taas seitsemän vuotta lisää onnettomuuskakkua, johan tässä asunnossa on yksi iso peili rikottukin), mutta perehdytään siihen huomenna kun on apureita ja lisäkäsipareja paikalla. Toistaiseksi paikoilleen on siis jätettävä hiukan erikoinen vedinpari.

Viimeinen ovi. Kaksi.



Vanhan vetimen mukana irtoaa oven pinnoitus sen pohjan alalta. Neliö on tunnetusti ympyrää pienempi pohja-alaltaan jos halkaisijat on samat. Ei kovin kaunista. Tämä saattaa olla asteen verran kinkkinen maalausurakka. Pahimmillaan ovien uusiminen (ai mitenniin tekisi mieli tännekin kiiltäviä valkoisia ovia?).

Aina ei voi voittaa.

Tsekkaa:
Formverk
Furnipart

Kaiken ne pilaa...

Harri Koskisen suunnittelema Block-valaisin on jo klassikko, vaikka sillä on ikää vasta 10 vuotta. Kymppisynttäreiden kunniaksi on kehitelty kaikenlaista uutta variaatiota: tekstiilipäällysteinen johto, kolme eri johtoväriä (punainen, valkoinen, musta) sekä pienemmän mallin poistuminen valikoimista.

No joo, kaikki mielestäni ei-niin-kivoja juttuja, mutta samapa tuo, kun omat Blockit ovat jo olemassa. Isompi on vuodelta 1999 eli aikalailla alkutaipaleelta ja pienempi sitten vuotta myöhemmin.

Mutta nyt ne myrkyn lykkäsivät. Kevään aikana julkaistaan uusi versio: ruskea Amber Block. Siis oikeasti, vaikka ruskeaa ei vihaisikaan (niinkuin minä), ei kai tämä kenenkään mielestä ole oikeasti hieno?!?



Kuva: unicahome.com

Pienikin malli vaihtui jossain vaiheessa hehkulampusta halogeeniksi. Minulla oli alunperin se hehkulamppu, mutta kun lamppu kerran paloi (siinä käytettiin uuni/jääkaappilamppuja), se rikkui ja kanta jäi kiinni ja hajotti johto-osuuden. Sitä ei saanut korjattua, vaan piti tilata uusi koko johto-osuus (ei onneksi lasia). Siinä kohtaa minunkin valaisimeni siis muuttui halogeeniksi.

Tsekkaa:
Design House Stockholm
Harri Koskinen

Kirput torille hus!

Tämä viikonloppu on mennyt kaappeja siivoillessa ja sieltä ylimääräistä tavaraa perkaillessa. Osa menee roskiin, osa kirpputorille, josta meillä on ystävien kanssa pöytä varattuna kolmeksi viikoksi. Jos siinä ajassa vaikka saisi ylimääräistä tavaramäärää pois nurkistaan.

Täytyy heti tunnustaa, etten itse ole kirpputori-ihminen. En osaa ostaa, en löydä mitään ostamisen arvoista. En ole (näistä syistä) paljoa kyllä käynytkään. Eikä siten tietysti ole kehittynyt sitä harjaantunutta kirpparisilmääkään, joka varmasti syntyy paljolla käymisellä. Joudun siis myöntämään, etten ikinäkoskaan ole tainnut yhtäkään asiaa kirpparilta itselleni ostaa. Huuto.netistä olen kyllä ostanut ja vanhojen tavaroiden kaupasta, mutta kirpparilta en.

Ihan täysin en ole sisällä kirpparien hintapolitiikasta. Jotenkin tuntuu, että ihan superhalvalla pitäisi myydä, että saisi mitään kaupaksi. Euro on jo jonkinlainen kynnys. Yli viiden euron ei kannata kaupata mitään. Silti tavaroiden ostoarvo on voinut olla kymmeniä euroja.

Tiedän, käytetty tavara menettää ostohintansa, kun se kävelee kaupasta ulos. Aivan luonnollista. Mutta jos kyseessä on esimerkiksi 50 euroa kaupassa maksanut, hyväkuntoinen ja siisti vaate, onko esimerkiksi 3 euroa liikaa pyydetty? Usein tuntuu siltä.

Pöytävuokrat ovat kuitenkin korkeita, esimerkiksi Valtterilla Helsingissä 35 euroa per pöytä. Siihen saa aika paljon myydä 0,5 euroa maksavia tavaroita. Jos koko pöydän tuotto menee pöytävuokraan, onko mielekästä viedä tavaraa kirpputorille vai kipata se suoraan roskiin? Takapihalle kävelemisellä pääsee helpommalla.

Helsingissä kun ei taida kahvikupillista enää mistään saada alle eurolla (keskustassa ei alle 3 eurolla).

Toisaalta tuntuu turhalta laittaa euron tai kahden hintaisia tavaroita Huuto.nettiin tai muille nettipalstoille, jolloin postimaksuihin menee helposti enemmän kuin itse tavaran hinta olisi.

Kaapissa pullistelee myös jotain isompia tavaroita, joiden kohtaloa mietin. Mihin hukata muutama ylimääräinen matto, valaisimia, kylpyhuoneen hana...

En vaan osaa.

Terästä

Jotta ei aivan lapselliseksi pelleilyksi menisi niin otetaan tähän välillä vakavampaakin designia.

Teräs on omaa silmää kovasti miellyttävä materiaalia. Jostain syystä erityisesti Saksasta tulee etevää teräsmuotoilua. Kodin pikkuesineitä valmistavista voisi nostaa kolme esille. Kaikilla näillä on hieno katalogi erilaisia kodin pientavaraa. Keittiöön, kylpyhuoneeseen, kynttilänjalkoja...

Zack.
Zackilta minulla on kylpyhuoneessa saippuapumppu. Vähän samantyyppinen kuin tämä, mutta litistettynä.



Blomus
Kylpyhuoneessa minulla on tällainen vessaharjasysteemi. Teline on äärimmäisen kätevä, koska se on ruuvattuna seinään, eli ei kaatuile lattialla tai ole tiellä lattiaa siivotessa.



Mono
Aivan upea olisi Monon seinälle ripustettava öljylamppu. Halkaisija on 26 cm, joten se ei ole aivan pieni.



Näiden terästavaroiden valmistajien katalogit ovat monella tapaa hyvin yhteneväiset, mutta erojakin löytyy. Mielestäni esimerkiksi Blomuksella on hieman pyöreämmät linjat kuin Zackilla. Hintataso on yleisesti aika samanlainen, tosin Monon tuotteita en ole Suomessa nähnyt kaupan.

Tsekkaa:
Blomus
Mono
Zack

Kuumapäät

Selvää varmaan on jo, että tykkään yksinkertaisista, lapsellisista asioista viileän ja tyylikkään modernin designin vastapainoksi. Monet niistä "hassuista" asioista liittyvät eläimiin.

Voisin siis kuvitella hankkivani tällaiset Fred & Friendsin Hothead-patakintaat, jos niitä jostain Suomesta saisi. Ja jos kaapit eivät jo pursuilisi erilaisia pannulappuja ja patakintaita.



Tietysti valitsisin tuollaisen vihreän sammakon ja sen pariksi ehkä sinisen keittiökalan:



Jos olisi pöytäkone, ja tapana kuunnella siltä musiikkia, voisin harkita myös näitä kaiuttimia:



Tsekkaa:
Fred & Friends

Yksinkertainen on kaunista?

Jos olisin vaihtamassa puhelinta, ja jos tässä puhelimessa olisi tekstiviestimahdollisuus, harkitsisin vakavasti.



Doron uusi erityisen yksinkertainen malli on tietysti tarkoitettu vanhemmille ihmisille (whattaheck, minähän olen todistetusti jo vähintään keski-ikäinen...), mutta oikeastaan se on aika cool. Pidän tällaisesta selkeästä muotoilusta - ja tietysti vähän hassuista esineistä. Sitäpaitsi käytän ehkä 5 % nykyisen puhelimeni ominaisuuksista. Soitan, vastaan puheluihin, lähetän ja vastaanotan tekstareita ja siinä se pääosin. No, myönnettäköön, että kameraakin tulee käytettyä, mikä sekin tuosta Dorosta puuttuu.

Nykyinen puhelimeni on Nokian N73, joka on sinänsä ihan hyvä puhelin, mutta niikuin suurimmassa osassa kodin tekniikkaa, siinäkin on tuhat tarpeetonta ominaisuutta. Myönnettäköön tosin, että puhelinkameroiden suhteen olen muuttanut aiempaa suhtautumistani, nykyään pidän sitä todella kätevänä ominaisuutena - varsinkin nyt kun puhelimessa on kunnon kamera (3,2 megapikselin kamera Carl Zeissin optiikalla) ja sillä saa jo ihan hyviäkin kuvia.



Niin, ja puhelin on työpuhelin, joten se on mikä on.

Tsekkaa:
Doro
Nokia

Sisustushaaveilua

Jei, talviloma alkoi. Lomaan liittyy paljon sisustusasiaa, mutta siitä ehkä myöhemmin. Tiistaina saan kuitenkin vieraakseni 3,5-vuotiaan veljenpoikani. Meidän täytyy ehkä hieman keskustella sisustamisesta - tädillistä ohjausta etten sanoisi.

Viime vierailulla hän ilmoitti, että haluaa isona poikana kissan, hamsterin, pääkalloverhot ja Spiderman-puvun. Ja äidin jolla on lapsia.

No, jos noin 15 vuoden päästä näette jossain deittipalstalla ilmoituksen jossa nuori eläinrakas, sisustamisesta ja pukeutumisesta kiinnostunut mies hakee yksinhuoltajaäidin seuraa, älkää koskeko, se on sukua.

Niistä pääkalloverhoista pitää vähän jutella.

(Jostain syystä mielikuviini on porautunut kuva aikamiespojasta, joka istuu pienessä pimeässä kämpässään Spiderman-puvussa, kissa sylissään, hamsteri vieressä häkissä ja pääkalloverhot kiinni. Luulen, että siinä kohtaa vaimoehdokasmateriaali ei ole ihan priimaa...)