Olen hoitanut puutarhaani
... ostamalla Eero Aarnion kastelukannun.
Mauno sen sijaan on hoitanut puutarhaani riipimällä palmusta lehtiä ja kuopimalla multaa. Mullankuoputukseen on auttanut kivet (Stockmannilta!) juurella kaikissa kasveissa, kiipeilyyn olen yrittänyt puuttua valelemalla palmun sitruunamehulla (sitruunapuu!), mutta se on ainoastaan hiljentänyt vauhtia, ei lopettanut.
Sitäpaitsi kastelukannusta pitää juoda ja sen kanssa piti peippailla niin kauan että kannu kaatui ja jouduin luuttuamaan 2 litraa vettä lattialta.
Onneksi tuli hankittua tuollainen turkiltaan nätimmänpuoleinen kissa - rukkastentekoa ajatellen.
lähettänyt sitruuna
17:39
8 kommenttia:
Voi ei;) Mutta ei siellä varmaan hirveen kauaa vihoissa voitu olla.
En laske itseäni kissaihmiseksi mutta nyt seuraan Maunon blogia yhtä innokkaasti kun sinun omaasi.
Ja toi kannu on ihana, olen käynyt katsomassa niitä useaan otteeseen mutta vatvon vielä mustan ja vihreän välillä.
Meidän kissoilla toimi karkotteena valkopippuri. Yksi kissoista järsi keittiön design-tuolia kun sillä vaihtui hampaat. Valeltiin tuolin reunaan vettä ja päälle pippuria. Sama toimi kukissa, karkoitti kissat, eli rauha palasi pippurilla taloon. suosittelen kokeilemaan:)
Juu, pippuri on tiedossa ja se otetaan seuraavaksi kokeiluun. Keksin juuri kolmannenkin paikan mikä ei ole ihan suotavaa Maunolle: kaiuttimien etupaneelikankaisiin ei ihan välttämättä tarttisi teroittaa kynsiään...
Eh heh! Maunohan on ihan metka. Tunne on toki tuttu. Mulla olis kyllä jo karvahattukin, jos olisin ryhtynyt tuumasta toimeen ihan joka kerta, kun on siltä tuntunut.
Kastelukannuhan on sikamakee. Minkäköhän värisenä sitä saa?
En muistakaan olenko kommentoinut aiemmin vaikka luen kaikki päivityksesi. Pidän tyylistäsi ja ihailen sitä (salaa). Meillä on aina vain menty tanskalais-maalaisromanttisempaan suuntaan. Toki, kun talon kivijalka on tehty vuonna 1895 alunperin.
Kyllä mä luulen että mulle kertyy vielä uhkailutasolla kokopuku mau-turkista, mutta eihän tolle voi olla kauaa vihainen kun se on niin suloinen.
Kannuja saa vihreänä, valkoisena ja mustana.
Vanhahan tämäkin talo on, mutta ei se estä olemasta modernisti, päinvastoin. Kontrastia.
Sellaista se on elämä pennun kanssa. :c)
Tuo kannu on tosi nätti.
Ostin joskus vuosia sitten keinonahalla päällystetyt keittiöntuolit ja nyt ne ovat saaneet siirtyä varaston puolelle. Tuolit ovat tajuttoman rumat, mutta jätin yhden eteiseen kun se keinonahka on ainut materiaali mihin kissa teroittelee kynsiään. Uusi sohva säästyi, edellinen kun oli tuhon oma.
Itselläni myös tilauksessa tuo kastelukannu valkoisena!
UU, miten ihana kastelukannu!!
olen ensivisiitillä blogissasi, löysin toisen blogin kautta tänne (http://nnassi.blogspot.com/).
ihanan selkeitä ja pirteitä juttuja täällä! pitää mennä puotiisi myös tutustumaan, mykkäset näyttivät aikalailla "pakko saada" -jutuilta.
mukavaa syksyä!!
Lähetä kommentti
<< Etusivu