Pilkunpiippausta

Tässä joku aika sitten ehti kiireinen sähkömies vihdoin piipahtamaan (ymmärrettävästi tämän tason tehtävät eivät ole ihan kiireyslistan kärkipäässä) ja sai vihdoin jo helmikuussa ostamani Ornon valaisimen toimimaan niin että kaikki neljä lamppua palavat yhtä aikaa. Tähän asti kun kytkösarpajaiset eivät olleet tuottaneet kuin kahden lampun tuloksia. No, sai siihen ammattilainenkin toista tuntia jumpata, että ihan liian helpolla ei mennyt.



Samalla sain vaihdatettua ennen keskellä seinää tököttäneen valkoisen muovisen katkaisijan paremmin maastoon uppoavaksi. Heti on huomattavasti paremman näköinen kun sointuu seinään. Pikkuisen pitää paikkailla reunoja seuraavan maalaussession yhteydessä, kun uusi on hieman pienempi kuin edellinen.

Minkä ihmeen takia katkaisijan pitää olla keskellä seinää?

Tämä on juuri sitä skitsoilua. Toisaalta haluan että koti on rento, mukava, kodikas paikka, joka on sisustettu sellaiseksi että siellä on hauska ja hyvä olla. Toisaalta rakastan yksityiskohtien hinkkaamista. Rentoja yksityiskohtia?

Vähän niinkuin pakkomielle puun (eli ruskean) eliminoimisesta, joka näkyy tässäkin kuvassa siinä että pulun jalka on vahattu harmaaksi. ÄÄÄK, kallis design-esine tuhottu!