Kuuleeko Kiina?

Pakkaspäivät ja kuivattava keskuslämmitys ovat saaneet lattiaraot napsahtelemaan auki erityisen ahkerasti viime päivinä. Melkoisia kraattereita on ilmestynyt lautojen väliin. Ne eivät tunnu ihan kamalan mukavilta paljaisiin jalkoihin ja välillä irronneita puukitin palasia jää sukkienkin pohjaan.

Kannattavinta olisi tietysti ollut hioa ja paikata lattia talvella kun kuivuus on maksimissaan, mutta eipä siinä oikein ole vaihtoehtoja, laitettava on juuri silloin kun asunto on tyhjillään eli ennen muuttoa. Tässä tapauksessa siis toukokuussa.

Lattia on vanha alkuperäinen kuusilauta (talo on valmistunut 1929) ja se alkaa olla tiensä päässä. Sitä on nyt hiottu sen verran mitä laudan paksuus antaa myöten, eli paikoittain alkaa olla jo aika ohuita säleitä. Seuraava kunnostus on siis joko kokonaan lautojen vaihto tai uusi materiaali lautojen päälle. Joka tapauksessa urakka on iso, kun asunto on täynnä tavaraa. Ja täällä kun ei ole kovin montaa normaalia katkosta huoneiden välillä eli rajauksia ei ole helppo tehdä. Esimerkiksi olohuoneen ja makuuhuoneen välillä on kyllä ovet (vanhat parilasiovet), mutta ei kynnystä. Eli olohuone, makuuhuone ja eteinen ovat kaikki yhtä yhtenäistä tilaa. Vain keittiöön on jonkinlaiset kynnykset. Ja keittiö on huoneiston pienin huone, eli sinne ei muu irtaimisto mahdu siksi aikaa kun muualta on lattia laitossa.

No, toivottavasti ei ihan lähiaikoina joudu tämän dilemman eteen...