Puolitoista kiloa onnea ja iloa

Kotona ollaan! Sekä minä Amsterdamista että Mauno emon ja sisarusten luota. Tutustutaan nyt rauhassa toisiimme, Maukka ottaa unoset ja minä selaan reissun aikana tullutta postia.

Arkidesignia

Designlaastareiden kaveriksi pitää tietysti blogata Design-Libresset. 84 erilaista yksittäispakkausta (jee, ekologian juhlaa!). On retrokukkia ja boontjelaisia bambeja. Nettisivuilla voi osallista t-paitasuunnittelukilpailuun.



Yksi arkipäivän alue missä muotoilu kulkee huimaa vauhtia on hammasharjat. Mallit muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti. Joka kerta kun menee ostamaan uutta hammasharjaa ei edellistä mallia ole enää myynnissä vaan on tullut uusi (ei, en osta erityisen harvoin uusia hammasharjoja, vaan ostan yleensä useamman kerralla). Yleensä muotoilua perustellaan "Hammaslääkäriliiton suosittelulla" tai jollain muulla vastaavalla, mutta Pepsodent on ottanut mukaan aidon designin: italialaisen muotoilutoimiston Pininfarinan suunnittelema Style Tech -harja on todellinen designharja. Pininfarinahan on tunnetuin automuotoilustaan (Ferrarit), mutta tuotteiden joukossa on myös keittiöitä, keittiökoneita, aurinkolaseja, matkalaukkuja jne.



Design-harrastajana piti tietysti hankkia tällainen harja ja se on kyllä käytössä todettu todella hyväksi! Muotoilu on erinomaisesti käteen sopiva ja lisäksi tarpeeksi painava, jotta ote on todella hyvä. Näitä pitää hankkia varastoon ennenkuin kehitys taas kehittyy!

KLIK KLIK
Libresse
Pepsodent
Pininfarina

Astiakaappi: aterimet

Yksi niistä asioista joihin en kotini varusteistossa ole ihan hirveän tyytyväinen on aterimet. Ne ovat Hackmanin Elegiat, nuo ihanat muovipäiset 80-90-lukujen taitteen helmet (ja sieltä ne ovat myös peräisin, ensimmäisestä omasta kodista). Mielelläni ne vaihtaisin joihinkin toisiin, hieman klassisempiin ja aikaa kestävämpiin, mutta a) niitä on koko sarja, b) koko aterimiston uusiminen on kallista ja c) en ole vielä löytänyt sopivaa vaihtoehtoa.

Haluaisin aterimet jotain sarjaa, jota voi ostaa pitkänkin aikaa. Sarjaa, johon saisi paljon eri osia, erilaisia ottimia jne. Ja jossa sitä valikoimaa myös on. Mielellään sitä suosisi myös kotimaista, esimerkiksi juuri Hackman-Iittala-komboa, mutta valikoimasta ei jotenkin löydy sitä oikeaa. Citterio on aika lähellä ja se on hieman ollut harkinnassakin, mutta jotenkin se malli on hieman leveä omaan makuun, varsinkin ottimissa. Savoniaa on kaikissa laitoksissa ja huoltoasemilla. Artikia on vanhemmillani mökillä. Carelia on jotenkin luihu. Mango on järkyttävän ruma, Piano siitä vain laihennettu versio. Swing on mitäänsanomaton. Memorya nyt en viitsi edes mainita.

Uutta Flirtiä pitää vielä makustella olisiko siinä aineksia. Lusikoiden muoto on ehkä hieman liian leveä, mutta tykkäisin kovasti jos joitain osia voisi maustaa värillisillä kappaleilla, joten se olisi plussaa.

Alessin Dry on ollut yhtenä vaihtoehtona. Asiaa pitää tutkia.

KLIK KLIK
Hackman
Iittala

Pikkupaketti

Eilen postatun Ison Paketin kaveriksi pitänee hankkia pikkupaketti - vaikkapa ensi viikon reissuun. Tuota isoa kun ei viitsi mukaan ottaa.

Salvequick on tuonut kesämarkkinoille design-laastarin. Paketissa on mustavalkoisia, pepitaruutuisia ja kukallisia laastareita tyylikkääseen haavanhoitoon. Kuvallisia laastareitahan on ollut lapsille pitkään, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen laatuaan "aikuiseen makuun".



KLIK KLIK
Salvequick

Juhannusprojekti 2/3

Otin sittenkin vielä loppukirin ja tein toisenkin keskeneräisen projektin valmiiksi. Nyt minulla on sitten 70x100 cm laastarikuvioinen lattiatyyny. Ja se on juuri tasan niin kova kuin näyttääkin. Kaksi kerrosta 100 mm vaahtomuovia ei ole kovin pehmyt ratkaisu. Ehkä vielä joskus innostun ja muuta täytteen styroksirouheeksi tai joksikin muuksi hieman pehmeämmäksi.



Kuviot eivät mätsää reunoissa ja päällä, mutta se olisi tällaiselle ompelukoulun apuluokkalaiselle ollut jo ihan liian vaikea rasti. Tässä oli vaikeusastetta jo ihan tarpeeksi, sillä ensin piti tehdä aluspussi. Ja molemmissa on vetoketju, päällimmäisessä jopa hienosti piilotettu.

Nyt pitäisi vielä jaksaa se viimeinen osa, eli samasta laastarikankaasta päiväpeite. Osat on jo ommeltu, nyt pitäisi ommella ne vielä yhteen, eli tikata päällikangas alustikkiin ja se on tässä se vaikein osuus ja mihin homma viimeksi (ainakin kuukausi sitten) hyytyi. Huoh.

Juhannusprojekti 1/3

Sain sentään yhden juhannukseksi varatuista kolmesta projektista valmiiksi. Eli kirjat maalattua hopeamaalilla Ingo Maurerin Oskar-valaisimen seuraksi makuuhuoneen hyllyyn. Ei siis kovin toimelias juhannus.



KLIK KLIK
Ingo Maurer

Jotain Kivaa!

Juhannuksen kunniaksi jotain ei-sisustuksellista, vaan maailmanparannusta.

Kivaan minut tutustutti tuttu valokuvaaja, joskus talvella. Kiva on järjestö, joka organisoi mikrolainoja ympäri maailmaa. Se esittelee pienyrittäjiä köyhemmistä maista, jotka tarvitsevat lainaa kasvattaaksen bisnestään ja pärjätäkseen paremmin. Lainaamalla 25 $ voit olla tukemassa jonkun pienyrittäjän bisnestä valitsemassasi maassa. Nettisivuilta voit etsiä itsellesi mieleisen yrittäjän. Kun yrittäjä maksaa lainan takaisin saat joko rahasi takaisin tai voit edelleen lainata sen jollekin toiselle yrittäjälle. Lainoja voi tietysti antaa useammallekin yrittäjälle tai enemmänkin kuin 25 $. Lainanmaksusta tiedotetaan.



Itse olen lainannut rahaa togolaiselle Ayéwa Baby Lodonoulle, joka pitää pientä kosmetiikkakojua Agoèn torilla. Ayéwa on 1981 syntynyt naimaton nainen, joka on pitänyt kojua jo kuusi vuotta ja haki lainaa tarvikkeiden ostoon.

25 $ on pieni raha täällä meillä Suomssa, mutta maailmalla se voi muuttaa yhden ihmisen elämää (toki lainat ovat yhteensä suurempia, muodostuen useamman ihmisen lainaamasta 25 dollarista). Itse etsin käsi- ja taideteollisuusyrittäjiä, mutta sillä hetkellä en löytynyt, joten päädyin tukemaan afrikkalaista sinkkunaista. Perheettömän on kuitenkin siinä kulttuurissa usein vaikeampi pärjätä - ja olihan Ayéwa jo osoittanut bisnespotentiaalinsa kun on putiikkiaan jo kuusi vuotta pitänyt.

KLIK KLIK
Kiva

Värikästä bambua

Vaikka hieman (heh, understatement of the year) karsastankin puupintaa, näissä ihanissa korkeakiiltoisissa ja kirkkaan värisissä astioissa se sisäpintana ehkä menisi. Muodot ovat kauniin yksinkertaisia, värit herkullisia ja kaiken kruunaa hohtavan kiiltävä pinta. Niin hämäävän kiiltävä, että pinta tuntuu ihan muovilta.









Ranskalainen Ekobo suunnittelee tuotteet ja tuottaa ne Vietnamissa. Tuotteesta on pyritty tekemään mahdollisimman ekologinen. Bambu on nopeasti (jopa metrin päivässä!) kasvava kasvi, joten sen käyttäminen ei ole luonnonvarojen tuhlaamista. Lisäksi bambu on merkittävä hiilidioksidinkierrättäjä. Tuotteet valmistavat paikalliset käsityöläiset, joille pyritään järjestämään mahdollisimman hyvät työolot sekä mahdollisuus työskennellä kotiseudullaan. Lisää yrityksen ideologiasta voi ja kannattaa lukea nettisivuilta. Sieltä löytyy myös todella mielenkiintoinen videopätkä tuotteen valmistuksesta.

KLIK KLIK
Ekobo

Mykkäsiä myynnissä!

Mykkäsiä on nyt ollut myynnissä Töölöntorilla ja Hyötykasviyhdistyksen myyjäisissä ja niitä on ihan kivasti päässyt uusiin koteihin. Seuraavaa myyntipaikkaa tai -aikaa ei ole päätettynä ja lomakiireet pukkaavat pahasti päälle, joten ajattelin laittaa niitä myös tänne myyntiin.

Kaikki siis 100 % villaa, käsin tehty, Mykkäsissä ja hiirissä taustana perinteinen pinssipohja, porkkanoissa, luissa ja sydämissä neula. Isojen Mykkästen koko noin 2 euron kolikko, pienempien yhden euron, mutta kuten aina käsitöissä, koot vaihtelevat. Porkkanat noin 3-4 cm pitkiä (ilman naattia), luut 5 cm, sydänten halkaisija 3-4 cm. Hiirten vartalo noin peukalonpään kokoinen, hännät vaihtelevat. Mykkäsiä kaikissa väreissä, hiiriä vihreinä (kirjava vihreä) ja oransseina (oranssi on rusehtava terrakotta), luita oransseina (terrakotta) ja tummanruskea, sydämiä punaisena, terrakottana ja vihreänä (kirjava).

Isot Mykkäset:



Pikku-Mykkäset:



Sydämet:



Muut:



Hinnat:
Isot Mykkäset 12 euroa / kpl
Pikku-Mykkäset ja muut 9 euroa / kpl
Useamman kappaleen köntästä luonnollisesti alennus.
Hinta sisältää postituksen (pakkaus ja postimaksu).
Maksu tilille ja tavara postiin.

Yhteys: s i t r u u n a p u u ä t w e l h o p i s t e c o m

Viikonloppua

Ah, perjantai ja vapaa viikonloppu edessä. Palkitsin itseni Kanniston Leipomon jumalaisella vadelmaviinerillä ja uudella Living etc:lla.

Huomenna on tarkoitus suunnata nokka Turkuun, jossa vietetään Turku Design week 2008:aa. Matkailu avartaa. Ennustan, että ainakin kukkaroa.



Jos joku turkulainen sattuu lukemaan blogia tämän illan aikana niin saa antaa vinkkejä Turun hyvistä sisustuskaupoista tai muista kiinnostavista kohteista.

KLIK KLIK
Kanniston Leipomo
Living etc
Turku Design Week

Lehtirintamalla tuulee

Sisustaminen on påp ja se näkyy lehtien määrässä. Uusia on tullut lähiaikoina lisää, Divaani, Oma koti kullan kallis (varmaan maailman pisin lehden nimi), Plaza... joten markkinoilla alkaa olla tungosta ja kilpailu on kovaa. Kilpailu näkyy lukijan onneksi ainakin hinnoissa, melkein kaikilla lehdillä on aika huikeita tarjoushintoja tilausjaksoista huomioiden normaalihinnan.

Ainakin klassinen Avotakka on herännyt kilpailuun, liekö sitten uudet tulokkaat vieneet tilaajia. Sähköpostiin tuli mainos.

Avotakka – Suomen suurin ja kaunein sisustuslehti kirkastaa brändinsä

Uudistunut Avotakka ilmestyy 3.9.2008
"Avotakan uudistuksen suuntaviivat ovat globaalit megatrendit, kuten yksinkertaisuus ja eettinen kuluttaminen. Tuloksena on lukijaa entistä paremmin palveleva sisustuslehtien kestävä klassikko, joka on yhä vahvemmin kiinni ajassa tarjoamalla monipuolisesti sisustamisen vaihtoehtoja erilaisille sisustajille. Entistä lämpimämpi, kauniimpi ja runsaampi konsepti tarjoaa esteettisten nautintojen ohella ainutlaatuisen mediaympäristön myös ilmoittajille." kuvailee Avotakan uudistusta Kari Silvola, vastaava päätoimittaja.

Päivän sanoja ovat globaalisuus ja eettisyys, niiden kyytiin on Avotakkakin siis lähdössä. Mielenkiinnolla odotan tulosta.

Omat pienet henkilökohtaiset toiveet lehtien suhteen ovat aika konkreettisia. Olisi kiva, jos kaikki lehdet eivät ilmestyisi yhtäaikaa kuukauden puolentoista ensimmäisen viikon aikana. Että loppukuustakin olisi jotain luettavaa.

Ja että niistä tavanomaisista vuodenaikakaavoista uskaltaisi joku poiketa. Toukokuun numero: parvekkeet. Kesäkuun numero: mökit. Heinäkuun numero: asuntomessut. Ja kaikissa lehdissä samat jutut. Kuka uskaltaa ensimmäisenä olla tekemättä mökkinumeroa?

Jos saisin valita

Kuukauden päästä sitä saa. 11.7. Applen iPhone 3G myynnissä. Myös Suomessa.



Apple-uskovaisena olisin ilahtunut, jos myös puhelimessa olisi tuo ihanainen omenan kuva. No, puhelin on kuitenkin työpuhelin, joten varsinaista valinnan mahdollisuutta ei ole. Nokialainenhan se on. Ja sen verran uudehkokin vielä, ettei uusinnan tarvetta ole. Ehkä seuraava sitten on jo Apple, suositaanhan meillä töissä muutenkin omenatuotteita.

Oikeasti en kyllä jaksa pätkääkään välittää millainen puhelimeni on. En ole yhtään kiinnostunut puhelimista. Jos se toimii, sillä voi soittaa ja lähettää tekstiviestejä ja vastaanottaa niitä, se riittää. No, kamera on joskus kiva kun tulee äkillinen tarve napata kuva. En käytä puhelimella sähköpostia enkä selaa nettiä, vaikka se teknisesti olisi mahdollista.

Mutta jos siihen saisi omenankuvan, olisin onnellinen.

KLIK KLIK
Apple

Skandinaavista

Aina silloin tällöin jonkun mutkan kautta bongaa pienen valmistajan, suunnittelijan tai kaupan, joka miellyttää ilmeellään ja linjallaan. Ruotsalainen Hetta on yksi sellaisista. Mukavan vähäeleistä käsityön leimalla, ja niin tunnistettavan skandinaavista.

Puuta



Nahkaa



Villaa



KLIK KLIK
Hetta

Pilkunpiippausta

Tässä joku aika sitten ehti kiireinen sähkömies vihdoin piipahtamaan (ymmärrettävästi tämän tason tehtävät eivät ole ihan kiireyslistan kärkipäässä) ja sai vihdoin jo helmikuussa ostamani Ornon valaisimen toimimaan niin että kaikki neljä lamppua palavat yhtä aikaa. Tähän asti kun kytkösarpajaiset eivät olleet tuottaneet kuin kahden lampun tuloksia. No, sai siihen ammattilainenkin toista tuntia jumpata, että ihan liian helpolla ei mennyt.



Samalla sain vaihdatettua ennen keskellä seinää tököttäneen valkoisen muovisen katkaisijan paremmin maastoon uppoavaksi. Heti on huomattavasti paremman näköinen kun sointuu seinään. Pikkuisen pitää paikkailla reunoja seuraavan maalaussession yhteydessä, kun uusi on hieman pienempi kuin edellinen.

Minkä ihmeen takia katkaisijan pitää olla keskellä seinää?

Tämä on juuri sitä skitsoilua. Toisaalta haluan että koti on rento, mukava, kodikas paikka, joka on sisustettu sellaiseksi että siellä on hauska ja hyvä olla. Toisaalta rakastan yksityiskohtien hinkkaamista. Rentoja yksityiskohtia?

Vähän niinkuin pakkomielle puun (eli ruskean) eliminoimisesta, joka näkyy tässäkin kuvassa siinä että pulun jalka on vahattu harmaaksi. ÄÄÄK, kallis design-esine tuhottu!

Apua keittiöön, kiitos!

Aargh, juuri silloin kun vähiten kaipaan houkutuksia, lähestyy Stockmann vihreillä Kitchen-Aid -tarjouksilla. Niillä on taatusti joku salainen tietokanta, jonka mukaan värittävät mainokset.



Kyllä, tuollainen Kitchen-Aidin Artisan-kone on ehdottomasti hinkulistallani. Kuinka hieno tuollainen omenanvihreä olisikaan työpöydällä (se voisi tosin olla myös teräksen värinen tai jopa mustakin).

Minä, joka leivon max kerran vuodessa. Kannattava ostos.

Mutta kun nyt saisi niin halvalla, kanta-asiakasalennus 20 prosenttia! Ehkä nostan nokkaani ja totean, että kun ei kerran ole vihreänä niin ei sitten.

KLIK KLIK
Kitchen-Aid
Stockmann

Saa kutsua

No niin, kuka olisi kaveripiiristä vapaaehtoinen menemään naimisiin tänä kesänä? Anyone? Tein muutamia sydäntauluja ja voisin tuollaisen kahden sytämen taulun kääräistä nättiin sellofaanipakettiin ja kiskaista vielä rusetinkin päälle. Pehmeää huopaa ja "kovaa metallia". Kontrasteja matkaan.